Thursday, May 31, 2012

Kiipelilyrepun sisältö

Jaaha. Taas on matka melkein kuukauden lähempänä. Viime tekstistä on hieman aikaa, mutta kaiken voi laittaa viime aikojen täydellisten kiipeilykelien sekä maailman siisteimmän trädiprojketin piikkiin.

Tällaisella matkalla varusteet ja välineet kiinnostavat varmasti monia. Mua ne on ainakin kiinnostaneet ja olenkin jonkin verran miettinyt varustearsenaalia ja jokseenkin paketti alkaa olemaan kasassa. Aika paljon on tullut uutta kamaa hankittua, lähinnä vaatteita, teltta ja kengät. Noi kamat kyllä toivottavasti ovat käyttökelpoisia vielä tämän reissun jälkeenkin. Pääasiassa olen koittanut panostaa keveyteen jonkin verran. Nykyään on saatavilla todella kevyitä varusteita jos vertaa esimerkiksi vuoteen 2004. Huonona puolena kevyissä varusteissa tuppaa olemaan korkeahko hinta joten tyhjätaskun täytyy tarkkaan miettiä mitä tarvitsee, laatuun kannattaa panostaa. 

Viime perjantaina sain viimein aikaseksi punnita kiipeilyrepun painon. Mitä kiipeilyreppu sitten sisältää? Pakkasin 55l. reppuun makuupussin, makuualustan, teltan, untuvatakin, kuituhousut, primaloft rukkaset, keittimen, 2 kaasupatruunaa sekä pipon. Näille tuli painoa hieman alle 9kg. Toki täytyy muistaa että todellisuudessa painoon tulee lisää ruoat sekä muuta sälää. Kokonaisuudessaan kuitenkin pärjään reilusti alle 15kg repulla, mikä on mielestäni ihan kohtuu paino. Kaiken lisäksi mulla on vielä todella painava makuupussi, yli 2 kiloa. Siitä sais helposti nipistettyä yhden kilon mutta vanha on kuitenkin aikast lämmin ja laatupussi kuitenkin. Hyvät unet on ehkä tärkein seikka onnistumisessa.

On hankalaa miettiä että mitä sitä siellä vuorella sitten tarvii. Loppupeleissä eihän siellä niin kauheasti. Jotenkin ajatus retkikuntatyylisestä kiipeilystä puistattaa minua. Khan tengri onkin vähän niinkuin semiretkikuntakiipeilyä. Perusleiri on fixattu ja kiipeily, tai ainakin mun kiipeily, on pitkälti alppityylistä. Päivä kiipeilyä ja leiri pystyyn. Tosiasiassa leiripaikat harjanteella on aika rajoittuneet joten sitäkin täytyy vähän miettiä, mutta alppityylihenkisyys täytyy muistaa pitää yllä, en aio tehdä kiinteitä leirejä vaan hoitaa homman yhdellä teltalla.
Vuorella ei oikeastaan sitä kamaa loppupeleissä ihan kauheasti tarvitse, välttämättömät kiipeilykamat ja leirikamat. Ja kiipeilykamaa ei paljoa tarvitse kun yksin on liikenteessä. Täytyy muistaa yksi seikka joka pätee myös esimerkiksi vaeltamiseen: Kun lähtee kiipeämään vuorta, tarvitset mukaan ainoastaan tavarat jotka ovat välttämättömiä vuoren kiipeämiseen, ei muuta. Helposti reppuun eksyy kaikkea turhaa kamaa ja monta pientä turhaa esinettä painaa lopulta aika hiton paljon. Viime syksyn Haltin reissullakin näin liian monta retkeilijää jotka polvet notkuen tasapainottelivat 30-40kg repun alla, kun oma reppuni painoi maksimissaan 10kg. Ja voin sanoa että mulla oli ihan yhtä pätevät varusteet teltasta lähtien mukana kuin niillä muillakin. Nälässäkään ei tarvinnut olla. Asia vaan on niin että en tarvii 3 kilon telttaa tai makuupussia, enkä todellakaan tarvii paistinpannua ja kirvestä. Light is Fast!

Tarkastellaampa lähemmin repun sisältöä. Telttana minulla on kohtalaisen kevyt mutta silti tukeva yksikerrosteltta. Olen jo pitkään suosinut yksikerrostelttoja juuri keveyden puolesta. Kondensaatiovesi aiheuttaa joskus, kun sataa ja on kuuma, vähän harmia mutta mielestäni se on niin vähäistä et ei haittaa. Yksikerrostelttojakin on monenlaisia. Itse päätin valita kohtalaisen raskaan mutta toisaalta pomminkestävän Mountain Hardwearin EV Directin, painoa noin 2kg.
Vaatteet ovat toinen tärkeä osa varustautumista ja niihin kannattaa panostaa. Kerrospukeutuminen on kaiken a ja o. Yläkroppa on se osa ihmisestä joka palelee joten siihen paneudun ensin. Alimmaisena olen usein käyttänyt merinokerrastoa. Merino-villa on siitä hyvä aine että se siirtää kosteuden tehokkaasti iholta ulompiin kerroksiin pysyen mukavasti lämpimänä. Lisäksi se ei ala haisemaan kovin helposti. Merinon päällä on powerstretch paita jonka. Monessa tapauksessa tämä riittä kuoritakin alla. Jos on kylmempi voi alle heittää vielä kuitutakin. Kuitu on siinä mielessä paljon parempi ratkaisu kuin esim. paksumpi fleece että se painaa noin puolet vähemmän ja on silti lämpimämpi. Todella kylmiä hetkiä varten minulla on H-lokero rakenteinen untuvatakki jonka voi heittää kaiken päälle.
Alaruumiissa mulla on suurimman osan aikaa softshell housut. Jos tulee kylmä alle voi heittää powerstretchit ja sitten on vielä kylmempiin hetkiin kuituhousut, kevyet ja lämpimät. Olen arponut että kannattaako ottaa ollenkaan kuorihousuja. No, matkaan lähtee varmaan kevyen puoleiset gore-housut mutta en ole ollenkaan varma pidänkö niitä hetkeäkään.
Asusteista lähinnä kengät ja hanskat ovat tärkeimmät Khan Tengrillä. Vuonna 2004 valitettavan usea huipulla käynyt kiipeilijä kärsi paleltumista. Itse en todellakaan halua menettää isovarvasta, joten näihin olen jonkin verran panostanut. Kengiksi ostin järeät ylävuoristopopot. Yhdet lämpimimmistä ja kevyimmistä mitä markkinoilta löytyy, La Sportivan Olympus monsit. Hanskoina on ilman lämpötilasta riippuen perus sormikasmalliset hanskat ja paksut Primaloft-rukkaset.
Makuupussi on muutaman vuoden vanha Puolalainen mittatilausmakuupussi. Makuualustana toimii Thermarestin Neoair joka taitaa tällä hetkellä olla yksi  niistä keveimmistä markkinoilla.
Keittiöpuolella mulla on Jetboil Sol. Tämän keittimen pitäisi toimia paremmin kylmässä ja korkealla kuin normaali Jetboilin ja pakkautuu todella pieneen pakettiin sekä tietysti on kevyt.
Lisäksi reppuun tulee peruskamaa kuten otsalamppu, aurinkolasit, keltalinssiset laskettelulasit, puhelin, mahdollisesti joku pieni ja kevyt kirja sekä tietysti tarpeellinen määrä ruokaa. Ruoka on lähinnä pakastekuivattua pussiruokaa sekä kaikkea muuta mistä saa paljon energiaa, plussaa on, jos se maistuu hyvältä.

Kiipeilykama mitä otan mukaan on, kuten jo sanoin, aika minimalistista. Nousukahva, muutama sulkkari, pari slingiä, pari jääruuvia, pari hakaa, jääraudat, kevyt jäähakku, laskeutumislaite, kypärä sekä valjaat. Lisäksi olen ajatellut ihan varmuuden vuoksi ottaa muutaman  metriä ohutta (7mm) köyttä, ihan vaan sen takia jos fixatut köydet näyttää niin paskoilta ettei niistä viitsi laskeutua tai nousta ylöspäin. Näillä mennään!

Wednesday, May 9, 2012

Harjoittelu

Ihmiset kyselevät silloin tällöin miten treenaan tällaista reissua varten. Kuten olen jo aiemmin todennut systemaattinen treenaaminen on minulle kohtalaisen uusi juttu. Aikaisemmin olen vaan kiipeillyt, silloin tällöin juossut ja tehnyt kaikenlaista, joskus raskaampaa ja joskus kevyempää. Viimeiset pari kesää yrittänyt optimoida treenini kesään, johon olen suunnitellut hieman pidemmän kiipeilyreissun. Kuten vaikka viime kesänä Alpeille. Aika mutu fiiliksellä ollaan siis menty. Tässä kohtaa on hyvä miettiä että mitä se hyvä kunto nyt sitten tarkoittaa? Joku haluaa olla paremmassa kunnossa kuin muut ja joku haluaa että homma mitä tehdään tuntuu hauskalta. Itse taidan lukeutua jälkimmäiseen joukkoon. Vaikka kieltämättä onhan se hienoa kun pystyy tetsaamaan kovemmin kun muut:)

Olen kuitenkin tällä epätieteelliselläkin treenillä päässyt kohtalaisiin tuloksiin, ainakin omasta mielstäni. Varsinkin viime kesänä koin olevani kohtalaisessa kunnossa ja ylämäkeen jamppaus Alpeilla tuntui jopa nautinnolliselta. Hyvin jaksoi vetää 14h. päiviä niukalla ravinnolla eikä seuraavana päivänä tuntunut liian hakatulta.

Täytyy toki muistaa se tosiasia, että jokaisella on huonompia ja parempia päiviä. Itse miellän, että treenaamisella saan vähennettyä niitä paskoja päiviä, päiviä jolloin jokainen askel tuntuu siltä kuin jaloissa olisi ylimääräinen kilo lyijyä ja happi ei kulje lihaksiin. Hyvässä kunnossa myös palautuminen on nopeampaa ja kokonaisuudessaan kroppa kestää pitempään rasitusta ja edelämainittuja fiiliksiä ei tule.

Käsittääkseni nuo paskat päivät johtuvat pääosin siitä ettei kroppa ole palautunut tarpeeksi. Silti on päiviä ja hetkiä kun tulee sellainen flow päälle vaikka muuten tuntuukin kohtalaisen heikolta.
Mistä sen sitten tietää onko kroppa palutunut. Varmasti tämä on yksilökohtaista, niinkuin kaikki muukin treenaamiseen liittyvä, mutta tämän kevään aikana oon huomannut tosissaan miltä se tuntuu kun ei ole plautunut kunnolla. Pääosin nämä fiilikset liittyy niihin todella raskaiden päivien jälkitiloihin. Syke nousee liian helposti, tuntuu kuin kehosta olis puolet tehoista poissa, hengästyy ja lihakset sattuu. Väsyttää vaan helvetisti.
Jos aamulla on edellä mainittu olo ni, ei kannata tehdä juuri mitään...paitsi, kevyen palauttavan lenkin oon huomannut auttavan.
Ilmeisesti jos treenaa liikaa, ilman palautumista, voi elimistön stressitila jäädä päälle, tällöin puhutaan ylikunnosta ja se taitaa olla huonompi homma, ainakin treenaamisen kannalta. Toipunen voi viedä pitkään, jopa vuosia.

Olen koittanut nyt jaksottaa vähän harjoittelua. Kohtalaisen kova alppikiipeilijä Steve House suosittelee jakamaan treenaamisen esim. 3 vk jaksoihin. Olen koittanut harjoitella juuri kolmen viikon syklissä. Ensimmäinen viikko kevyt. Toinen vähän raskaampi ja kolmas tosi raskas. Sitten taas sykli alusta. Tulee sopivasti aina kolmen viikon välein hyvä kevyempi viikko.

Käytännössä omalla kohdallani kolmen viikon treenisykli voisi olla esim:

Viikko 1
Ma: Juoksu 1h+venyttelyä
Ti: Boulder + punttis 2-3h
Ke: Juoksu 1h+venyttely
To: pyöräily 4h+ kiipeily 2h
Pe: Lepo
La: Kiipeily koko päivä
Su: Juoksu 1h+venyttely

Viikko 2
Ma: Lepo
Ti: Pyöräily 5h+venyttely
Ke: Pyöräily 5h+venyttely
To: Mäkikävely 15x50m.
Pe: Lepo
La: Juoksu 1,5 h+ venyttely
Su: kevyt juoksu tai kävely 10 km.

Viikko 3
Ma: Kiipeily 2h + mäki 15x50m
Ti: maastojuoksu 2h+venyttely
Ke: Boulder + puntti + venyttely
To: Mäki 15 x 50m.
Pe: Kevyttä kiipeilyä muutama tunti
La: juoksu 2 h.
Su: Maastopyöräily 2-3 h.
Edellä mainittu ohjelma on suurin piirtein viimeisen kahden viikon ja kuluvan viikon ohjelma.

Pikkuhiljaa alkaa huomaamaan että kunto on vähän noussut viime vuodesta. Mäkitreeni tuntuu esimerkiksi todella helpolta ja ehkä jopa 15 nousua liian löysältä. No kait se näin aluksi riittää. Ens viikolla on kolme päivää mäkeä. Ja sitten pikkuhiljaa nostan mäkikävelyn määrää kesäkuun loppuun asti.
Ihanteellista olisi koittaa joku päivä kävellä mäki 60 kertaa ylös, saman verran nousua kun Khan Tengrin perusleiristä toppiin. Ehkä sekin tulee koitettua tuossa kesemmällä. Näissä pitkissä treeneissä täytyy kuitenkin muistaa että palautuminen niistä kestää jo useamman päivän ja siten muu harjoittelu saattaa kärsiä.

Joka tapauksessa olen nyt huomannut että harjoittelu kannattaa suorittaa niin että itse nauttii siitä mitä tekee. Tietenkin on niitä luovutuksenhetkiä, mutta pääasiallisesti hommasta tulee nauttia. Parasta olisi jos treenin saisi sisällytettyä jokapäiväiseen elämään. 90 kilometrin matka mökille taittuu esimerkiksi hyvin pyörällä ja samalla on tullut vedettyä 4 tunnin treeni. Ja en tiedä olenko jotenkin epänormaali, mutta mä ainakin nautin kävellä 50 vertikaalimetrin mäkeä, 10kg reppu selässä, kymmeniä kertoja ylös ja alas. Leppoisaa hommaa ja samalla voi ajatella kaikenmaailman asioita. Nää hommat kun hoitaa hyvin niin kesällä on huomattavasti nautinnollisempaa kipittää Tien Shanin rinteillä
Loppujen lopuksi, vaikein homma treenaamisessa taitaa olla sen aloittaminen.