Thursday, August 18, 2016

Pitkin kivistä tietä Pyhällä


Viime viikonloppuna oli taas juoksukisaa kalenterissa. Tällä kertaa vuorossa oli Buff Trail tourin viides osakilpailu, Pyhän tunturimaraton. Suunnittelin jo alupitäen kesälomani tätä kisaa silmälläpitäen. Tarkoituksenani oli myös juosta viikkoa aiemmin kisattu Tromssan skyracen 25km:n kisa, mutta erinäisistä syistä johtuen en jaksanut lähteä ajamaan puoltatoista tuhatta kilometriä läpi pohjoismaiden. Sen sijaan vietin kesälomaa Etelä-Suomen lämmöstä nauttien.


Kustavissa kisattiin 6.8 Lohimarkkinoiden yhteydessä jo perinteeksi muodostunut Lohihölkkä johon osalistuin treenimielesä. Numerolappu rintaan ja treenihimmailut unohtuu helposti. 14 km. matka tuli juostua ihan hyvää vauhtia ja lopulta sijoituin toiseksi mäkisellä tiepätkällä jonka kruunasi parin kilsan polku lopussa. Mukava pieni juoksukisa ja sain elämäni ensimmäisen juoksupokaalin piirongin päälle koristeeksi.


Viime viikon alussa suuntasin pohjoista kohti. Ajelin ensin Kolille katselemaan vaaramaisemia ja ehdin siinä välissä juosta lyhkäsen lenkinkin. Sen jälkeen vietin muutamia päiviä Rovaniemellä tutustuen paikallisiin aktiviteetteihin. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Korouomassa ja tutustumassa Rollolaiseen boulderointiin paikallisten suosimalla Paavonkivellä. Loppuviikko meni levätessä ja tunturimaratoniin valmistautuessa.
Luolaseikkailua Korouomalla


Korouoma
Perjantaina iltapäivästä saavuimme Pyhälle. Ilma oli sateinen mutta tunnelma oli korkealla. Kävin hakemassa numerolaput ja lähdin pienelle lenkille tutustumaan reitin alkuun. Liukkaita portaita olisi tiedossa. Jalat ja mieli tuntui hyvältä. Illalla vielä viimeiset tankkaukset ja hyvissä ajoin nukkumaan.
Aamu koitti harmaana mutta sopivasti sade oli loppunut ja kisan ajaksi luvattiin kirkastuvaa keliä. Lähtö oli kello yhdeksän. Lähdin kärkiporukan takana painelemaan kohti laskettelurinnettä ja alun portaita. Matkanteko tuntui keveältä. Porrasosuuden ja mahtavan Aittakurun jälkeen reitti muuttuu polkuvoittoisemmaksi ja kiertää Kultakeron taaksen ja jatkaa kulkuaan vaarajonoa myötäillen kohti Luostoa kunnes parin kymmenen kilsan jälkeen käännytään paluumatkalle. Paluumatka kukee suurelta osin eri reittiä ja toisinaan juostaan myös samaa polkua kuin mennessä.
 
Matkanteko sujui ensimmäiset kilometrit joutuisaan. Karhunjuomalammen, jossa sijaitsi tunturikympin kääntöpaikka, jälkeen alkaa oikeastaan tunturimaratonille ominainen rakkakivikko. Tässä osassa paluureitti kulkee näköetäisyydellä menoreitin kanssa. Keskittyessäni kivikon juoksemiseen erehdyin nostamaan katseeni paluumatkan merkintöihin ja suuremmin empimmättä lähdin juoksemaan paluureittiä väärään suuntaan. Olin tässä vaiheessa noin kuudentena ja takanani seurasi muutaman juoksijan ryhmä jotka aina välillä olivat näköetäisyydellä. Sen kummempia ihmettelättä juoksin ylämäkeen kunnes katsoin taakseni. Polku loisti tyhjyyttään. Minne ne takaa tulleet kaverit hävisivät!? Ei muuta kuin kartta käteen ja tajusin olevani väärällä reitillä. Voi helvetin helvetti!
Lähdön tunnelmia. Kuva: Jaakko Posti
Pääsin kuitenkin takaisin oikealle polulle melko nopeasti. Erheeseeni oli kulunut aikaa arviolta kymmenisen minuuttia ja sijoitukseni, sekä motivaatio, oli tipahtanut roppakaupalla. No ketään ei näkynyt takana eikä edessä joten jatkoin juoksua eteenpäin. Jossain vaiheessa ennen Huttuluoman juomapaikkaa tunturipuolikkaan kärkimies ohitti minut. Viileästä kelistä johtuen jatkoin juoksua pysähtymättä huollossa. Matkanteko kulki kohtuullisesti pientä ketutusta lukuunottamatta.

Puolenvälin huoltoon lasketellaan reitillä pitkää alamäkeä mukavaa soratietä pitkin. Siihen asti matkanteko taittuikin melko hyvin. Sen jälkeen alkoi kivinen tie. Ensin sama soratieylämäki toista puolta varaa ylös ja lopussa uskomaton kivikko vaaran laelle. Tällainen rakkakivikko oli todella raskasta juosta. Teraviä kiviä joissa täytyy tarkkaan katsoa jokainen askel. Uupumus vaan lisääntyi. Vihdoin se loppui ja matka takaisin huttuluoman huoltoon olisi helpoa polkua. Helpolta se ei tuntunut. Motivaatio oli hävinnyt ja koitin juosta väkisin eteenpäin parhaani mukaan. Aikaisemmissa kisoissa ollut juoksemisen nautinto oli jossain poissa.

Huollolta eteenpäin alkoi pitkä nousu ja sen jälkeen pitkä lasku todellisessa kivikossa. Tässä vaiheessa uin todella syvissä vesissä. Jalkoihin sattui eikä huvittanut yhtään. Takaa tuli juoksija joka ohitti ja kysyi fiiliksiä. Sanoin että ihan ok, mutta jalat sattuu. "Eiköhän ne tässä vaiheessa kuulukkin vähän sattua", tuli vastaukseksi. Niin no! Lähdin peesaamaan kaveria ja yllätykekseni jalkakipu alkoi helpottaa juostessa. Oikeassa polvessa vaivasi alamäissä juoksijanpolvi mutta muuten ei ollut ongelmia jos väsymystä ei lasketa mukaan.

Ennen viimeistä nousua ilme on jo hieman vakavoitunut. kuva: Jaakko Posti
Pian huomasin olevani viimeisen kivikkoisen nousun alla, jota pitkin noustaa Kultakeron päälle ja siitä lasketellaan muutama sata metriä laskettelurinnettä maaliin. Yllätyksekseni näin pari edellä olevaa juoksijaa melko lähelläkin nousussa. Paukut ei kuitenkaan enää riittäneet ottamaan heitä kiinni. Ajattelin koko ajan olevani kaukana takana, mutta itse asiassa olin ottanut osaa porukasta jopa hieman kiinni viimeisestä väliaikapisteestä. Viimeinen nousu meni maalia odotellessa ja pian laskettelinkin loppumäkeä lehmänkellojen kilistessä ja kannustusten siivittämänä. Maaliin pääsin kolmantenatoista.

Maalissa
Maalissa fiilis oli helpottunut. Tämä juoksu oli ehkä vaikein tähänastisista. Olen nyt jälkeenpäin käynyt läpi kisan fiiliksiä ja koittanut miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin. Alun pummi koitui tällä kertaa kohtalokseni ja sekoitti koko juoksun. Otin liikaa stressiä harhaanjuoksusta ja menetetyistä sijoituksista että unohdin kokonaan juoksemisen nautinnon jolloin homman luonne muuttui. Jotenkin se laski fiilistä niin paljon että siitä oli vaikea nousta. Olisi pitänyt vaan pystyä sulkemaan se mielestä ja jatkaa ajattelematta. Jossain vaiheessa kisan loppupuolella mietin koko homman järkevyyttä ja tulevia kisoja. Ei todellakaan ollut sellainen fiilis mikä näissä juoksuissa pitäisi olla. Tulipahan taas opittua jotain uutta, josta toivottavasti on jotain hyötyä tulevissa juoksukisoissa.

Nyt muutamaa päivää myöhemmin odotan jo innolla seuraavaa kisaa, joka juostaan reilun kahden viikon kuluttua Nuuksiossa. Ajattelin ottaa reilun levon ja antaa jalkojen palautua koettelemuksesta kunnolla. Toivottavasti nuuksiossa pääsee juoksemaan hyvin levännein jaloin niitä hienoja polkuja.

Kiitos Pyhän poppoolle hienosta reitistä ja onnistuneesta tapahtumasta. Alla vielä hienosti tehty video Tunturimaratonista.