Tuesday, January 24, 2012

Viikonloppu Olhavalla

Erämaan rauhallisuus. Ainoat äänet syntyvät tykkylumen pudotessa raskaana kuusen oksilta tai kun järven jäähän syntyy railo jännityksen purkautuessa paukahtaen. Lunta on paljon ja kaikki on valkoista. Iso kallioseinämäkin hohkaa kylmyyttään sen lämmön sijasta, jota se auringon säteiden siihen osuessa säteilee. Luonto on kuin jähmettynyt paikoilleen. 

Me päätimme uhmata tuota luonnon rauhaa ja suuntasimme kulkumme kohti Repoveden kansallispuistoa. Olhava sijaitsee Kouvolasta joitain kymmeniä kilometrejä pohjoiseen. Tampereelta oli kolmen miehen vahvuus, Lauri, Juha ja Henri, tullut paikalle jo pari tuntia aikaisemmin. Minä otin vielä Paulin mukaan Helsingistä, joten kokonaisuudessaan meitä oli viisi miestä liikkeellä. 

Matkalta evästä mukaan ja pian oltiinkin jo tutulla parkkiksella, josta on vielä kolmisen kilometriä  kävelyä kiipeilypaikoille. Tamperelaiset oli saaneet hyvät tulet laavulle ja siinä sitten illan mittaan paisteltiin makkarat, pistin teltan pystyyn ja valmistauduttiin seuraavan päivän koitoksiin. Oli mahtavaa taas nukkua ulkosalla. Lämmin makuupussi ja hyvä makuualusta takaa mahtavat unet. Toinen yö nukuttiinkin Mustalammenvuoren majalla jonka Luri oli vuokrannut. Omistaja on vaihtunut ja majaa on kunnostettu, ja nyt se on todell kelvollinen paikka viettää ilta jos toinenkin. Ainoa miinuspuoli sekä laavulla että majalla oli älyttömän kosteat polttopuut.

Olhavan talvikiipeily on pitkälti teknoamista, sekä massiivin aivan vasempaan laitaan, järveltä päin katsottaessa, tulee muutamia oikein kelpo jäälinjoja. Ehkä talvikiipeilyllisesti parempi mäki on Mustalammenvuori josta löytyy mixtapätkää jos jonkinnäköistä. 
Ensin kiivettiin olhavalta muutama linja ja illaksi siirryttiin Mustalammenvuorelle. Linjat siellä ovat pitkiä, jopa yli 50m. ja pääosin aika loivaa höystettynä muutamilla pystysuorilla portailla, mutta erittäin jännittävää. Kiipesimme Paulin kanssa kaksi pitkää linjaa joista kumpainenkin ansaitsee ainakin kaksi tähteä. Pisteenä iin päällä reiteillä oli paljon lunta ja sopivien hakunpaikkojen löytäminen oli varsin hankalaa. Ehkä paras kiipeilyfiilis oli kun kiipeisin lauantai-iltana otsalampun valossa loputtomalta tuntuvaa släbiä varmistuksena harvakseltaan kasvavat pienet puut. Rämpimistä 40cm. lumihangessa jyrkällä seinämällä, edelliseen varmistukseen 6m. matkaa, sopiva jännitys ilmassa, ympärillä on pimeää ja lunta sataa hiljalleen. mahtavaa.

Oli taas hieno pikku kiipeilymatka. Talvinen luonto on superrauhallinen ja kaunis. Tykkylumi muodostaa puiden oksille mahtavia lumimuodostelmia ja on hiljaista. Suosittelen kaikille jotka haluavat rauhoittua.

kamat pulkkaan ja menoksi

laatalla

Pauli jäiden kimpussa

Juhan mixtakulma

Olhavan massiivi

Lauri ja Henri

Lauri ja nimetön A3

Illanviettoa tuvalla

Mustalammenvuoren varmistus, vahva honka

Reiteillä oli paljon lunta ja linjojen löytäminen oli vaikeaa

Bongaa Mansen pojat

Tää mäki on nyt valloitettu


No comments: