Karhunkierros

 

Istutaan autossa perjantai-aamuna puoli viideltä Larin kanssa ja ajetaan kohti pohjoista. Kesäöinen usva nousee pelloilta ja aurinko siintää taivaanrannassa valmiina uuteen päivään. Viimeiset kolme viikkoa on tätä aamua odotettu. Tai oikeastaan seuraavaa aamua. Olen matkalla Buff trail tourin toiseen osakilpailuun Rukalle Kuusamoon.

Bodom trailin jälkeen valmistautuminen on sujunut hyvin. Yksi eeppinen polkujuoksukisa Espoossa sekä kilometrien keräilyä metsässä ja maanteillä juosten. Välillä pohkeet on vähän oikutellut ja se on oikeastaan ainut huolenaihe tulevaa kisaa ajatellen. Toisaalta on ne kivut yleensä ennenkin hävinnyt pienellä kisaa edeltävällä levolla ja hieronnalla. Hyvä fiilis.

Saavumme hyvissä ajoin mestoille ja asetumme hotellille. Parvekkeelta on hieno näkymä maalisuoralle. Hotellin edessä nouseva Rukatunturi houkuttelee rinteillään ja mun on aivan pakko lähteä pienelle verryttelylenkille mäkeen. Mikäköhän noissa mäissä oikein houkuttaa. Jalat tuntuu hyvälle ja juoksu tuntuu hyvälle. Lentävällä askeleella juoksen mäet ylös ja alas. Rukatunturin huipulta on hyvät maisemat.

Illalla syödään, juodaan ja fiilistellään. Hotellin aulaan on viritetty iso screeni josta voi seurata 160km. juoksijoiden, jotka ovat lähteneet aiemmin päivällä taipalleelle, etenemistä. On ne aika miehiä ja -naisia jotka tuohon leikkiin ryhtyy. Pitkä matka.

Lari lähtee aamulla juoksemaan omaa 80 kilometrin matkaansa. Mä saan painaa päätä vielä tyynyyn pari tuntia pitempään. Aamupalaksi vähän puuroa ja kuppi kahvia, kerään kamat ja siirryn alas odottelemaan lähtöpaikalle siirtymistä. Juuri ennen bussien lähtöä tulee 160km. kärkimies Mikael Heerman maaliin reilu 20 tunnin juoksun jälkeen. Todella kova veto.

Bussi täyttyy hermostuneesta puheensorinasta. Muakin alkaa jännittämään tässä vaiheessa vähän. Lähtöalueelle saavutaan puolen tunnin matkan jälkeen. Keli on lämmin ja polku kutsuu juoksemaan.

Torvi soi ja väkijoukko syöksyy polulle. Mulla on hyvä fiilis heti alusta alkaen. Askel tuntuu kevyeltä ja viimepäivien jalkakivut ovat vain muisto menneisyydessä. Juoksen naisten kärkikaksikon takana ensimmäiset 15 kilometriä, jonka jälkeen jään enemmän tai vähemmän yksin. Sama euforia joka oli bodomilla valtaa mielen. Lennän polkuja pää tyhjänä ja hymyssä suin ensimmäiset 30 kilsaa. Maisemat on sanoinkuvaamattomat.

On melko kuuma. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Suolaa kuluu melko paljon. Oon melko kokematon suolan syöjä ja ekalla kerralla nappaan pari tablettia joista toinen jää jonnekin puoleenväliin nielua. Vesi loppuu sopivasti samalla. Oksennusta edeltävä puistatus syöksyy kehon läpi. Rauhoitan tahtia ja taisetelen okentamista vastaan. Onneksi löydän pienen puron josta saan kupillisen vettä ja olo helpottuu. Juoksu jatkuu.

Juuman huolto tulee noin 31 kilometrin juoksun jälkeen. Täytän pullot ja syön yhden vihreän kuulan. Koitan myös syödä suolakeksejä mutta ne ei oikein uppoa. Tästä eteenpäin on pienen pieni low point etenemisessä. Jalkoihin sattuu. Suola auttaa vähän ja pystyn jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa otan välillä muutamia kävelyaskeleita. Välillä mietin että miksi kävelen kun voin juosta myös hiljalleen ja sitten juoksen pätkittäin. Nyt mennään tasaisen hitaasti. Odotan lopun mäkiä.

Vidoin profiili muuttuu mäkisemmäksi ja loppumattomalta tuntuvat ylä- ja alamäet alkavat. Korkeimpien vaarojen päältä näkyy Rukan hyppyrimäen torni mutta se on kaukana. Ylämäet on jyrkkiä ja alamäet juurakkoisia. Vauhti voisi olla kovempikin. Jaloissa tuntuu kuitenkin paremmalta ja pystyn juoksemaan alamäet ja tasaiset pätkät.Ylämäissä sinnittelen parhaani mukaan.

Vähän jo painaa! Kuva: Antti Nousiainen

Konttaisen huollossa saan lisää vettä tyhjinä jo jonkin aikaa olleisiin pulloihin. Vähän jano painaa ja kuuma seisova ilma ei helpota yhtään. Toisaalta on mukava että on lämmin ja aurinko paistaa. Pian pääsee kuitenkin paljuun. Kieltämättä kylmä olutkin maistuisi maaliin päästessä.

Ylös alas! Tätä toistuu muutama kerta ja pian olen viimeisessä mäessä ja sen jälkeen melkein maalisuoralla. Viimeisessä alamäessä kuulen kovaäänisistä että olen tulossa pian maaliin. Mahtava fiilis. Lehmänkellojen kalkatus ja kova kannustus täyttää maalisuoran. On hieno tulla maaliin. Mitali kaulaan, oma lehmänkello käteen ja kannustamaan seuraavia maaliintulijoita. Saan myös purkillisen olutta eräältä kanssakilpailijalta. Se maistuu taivaalliselta. Kiitos siitä!

Saavun maaliin omassa sarjassani kahdeksantena ja se kieltämättä yllättää melkoisesti. Toisaalta. Lähdön jälkeen ainoastaan yksi samaa matkaa juokseva on ohittanut mut. Vaikka loppua kohti matkanteko hyytyi, niin on se tainnut hyytyä muillakin jonkin verran.

Kisanjälkeinen tankkaus käynnissä

Aivan järisyttävän hieno tapahtuma. Nutsin kaverit osaa nää hommat! Kaikki toimi moitteettomasti. Kiitos siitä!!

Kisanjälkeinen viikko on kulunut rauhaisissa merkeissä. Kevyttä hölköttelyä ja lämpimistä ilmoista nauttimista. Eilen tehtiin koutsin kanssa suunnitelmaa seuraavaksi kuudeksi viikoksi. Sitten onkin seuraava pidemmän matkan kisa, kun Pallakselta startataan kohti Hettaa Nuts Pallaksen merkeissä.