Kesä ja paljon tekemistä... ainakin juoksun saralla!

Karhunkierroksen jälkeen palauttelu suijui hyvin. Yllättävän nopeasti keho tuntui palautuvan tuollaisesta juoksusta. Otin kuitenkin seuraavan viikon hyvin rauhassa ja koitin olla kohottamatta sykkeitä liiaksi. Niin moni on varoitellut erinäisitä rasitustiloista joihin liian aikaisin aloitettu reenaaminen johtaa. No tällä kertaa mun kohdalla kaikki on siis mennyt nappiin ja kauden yksi pääkisa, Nuts Pallas, lähestyy uhkaavasti. Enää kolmisen viikkoa lähtölaukaukseen.

Juostessa hymy nousee väkisin kasvoille!! kuva: Sami Friman

Sitä odotellessa aika on mennyt nyt nousujohteisesti reenaten ja kunto on noussut kohisten. Olen juossut pari lyhyempää kisaa, jotka ovet menneet hyvin vauhtireeneistä. Ensimmäinen oli Piikkiön polkujuoksu pari viikkoa sitten sekä KytäjäTrail Hyvinkäällä viime keskiviikkona. Muuten on tullut pidennettyä lenkkejä ja haettua kestävyyttä. Välissä vähän vetoreenejä. 

Loppukesä on edessä ja Pallaksesta kisakausi vasta oikeastaan alkaa. 1 lyhyt ultra, 1 lyhyt skyrace ja kolme maratonia sekä mahdollisesti jotain muuta jos mielenkiintoista tulee vastaan. 

Kesäkuun kisoista erityisen mieleenpainuva oli tuo Hyvinkään kisa. Järjestelyt oli erinomaiset ja reitti oli yksi niistä hienoimmista joita olen juossut. Mukavan vaihtelevaa polkua. Välillä suota, välillä metsätien pätkiä ja välillä todella teknisiä kivikko/juurakkopolkuja sekä mukavasti korkeuseroa, kello näytti nousuksi n. 500m. Koko homman kruunasi vielä lopun laskettelurinteen hissilinja jossa revittiin kilpailijoista viimeisetkin voimat reisistä.

Palkintojenjakoa. Keskellä kisan voittaja Sami Vähänen. Kuva: Ismo Aaltonen

Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui että sain aikaiseksi melkolailla kokonaisen kilpailujuoksun ilman sen kummempia miinuksia. Alussa tietty kestää vähän aikaa ennen kuin kone lämpiää mutta loppua kohden matkenateko vaan parani. Voimaa tuntui riittävän jaloissa ja kuin huumassa riensin polkua eteenpäin. Puolimaratonille loppuaika oli kelvollinen 1.44 ja sekunnit päälle, maasto oli kuitenkin mielstäni paikoitellen melko haastavaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin palkintosijoille juoksukisassa ja olo oli aivan mahtava. 

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä että olen oppimassa sitä mistä tässä hommassa on kyse. Paljon reeniä tarvitaan vielä, mutta jokainen juoksukilpailu tuntuu paremmalta. Se on supermotivoivaa. En olisi uskonut ikinä sanovani näin, mutta juokseminen on aivan järjettömän siistiä. Toisaalta se on vaativaa mutta tietyn rajan jälkeen homma muuttuu koukuttavaksi. Keskityt vain edessä olevaan tiehen tai polkuun ja olet ajattelematta mitään. Annat vain jalkojen viedä, kilometri toisensa jälkeen. Hymy nousee väkisinkin kasvoille.