Noin vuosi sitten osalistuin elmäni ensimmäiseen polkujuoksukisaan. Bodomtrail oli järjestyksessään toinen. Odotin kauhulla tulevaa. Puoleentoista vuoteen en juurikaan ollut sen systemaattisemmin käynyt lenkillä. Silloin tällöin jokusia lenkkejä. Ennen kisaa ehdin juosta kaksi lenkkiä vaikka suunnitelmat olivat olleet tietysti korkealla. Kisa meni miten meni, ei kovin kummoisesti ja viimeiset kilometrit olivat todella tuskaisia. Juoksemisen kipinä kuitenkin syttyi ja myöhemmin se leimahti roihuun.
Heti kisan jälkeen sain onnekseni kontaktin valmentajaan jonka kanssa treenattiin kesä ja kunto lähti räjähdysmäiseen nousuun. Systemaattisuudella treenaamisesta tuli osa elämää ja vaikka välillä tuntui pahalta, vei uteliaiuus homma eteenpäin. Halusin ja haluan edelleen tietää kuinka pitkälle tätä homma voi viedä.
Juoksin viime kesänä kolme puolimaratonia, kaksi maratonia sekä yhden lyhyen ultramatkan Pallaksella ja joka kerta tuntui aina vaan paremmalle. Jokainen kisa vei minua syvemmälle tähän touhuun ja lisäsi motivaatiota.
Syksyllä treeni jatkui. Joka viikko kilometrimääriä joita en aikaisemmin ollut uskonut ikinä juoksevani. Pienet pohjeviat oli haitanneet menoa jo kesästä lähtien. Luin jostain että kipu kuuluu olennaisenaosana kestävyysurheiluun joten päätin olla välittämättä niistä ja pikkuhiljaa vaivat alkoivat helpottamaan sillä millä ne oli tulleetkin, juoksemisella.
Vuosi vaihtui ja treeni jatkuivat. Alkukeväästä huomasin että talven aikana on vauhtiakin alkanut kertymään. Pystyin juoksemaan pidemmälle, kovemmalla vauhdilla ja hengästymättä. Todella koukuttavaa. Kevään täydelliset kiipeilykelit laskivat hieman juoksumotivaatiota mutta koetin juosta ainakin minimimäärän.
Elämäni on kokenut muutoksen. Juoksun aloittamisen myötä pystyn ajattelemaan selkeämmin, syön terveellisemmin, musta tuntuu helvetin paljon paremmalle kuin aikaisemmin ja mikä parasta, pystyn juoksemaan pidempiä matkoja kuin olen koskaan uskonut pystyväni.
Nyt kevät on vaihtumassa kesäksi. Kesän kilpailukalenteri on täynnä kisoja. Nyt olen ilmoittautunut jo kahteen yli maratonin mittaiseen kisaan, tarkoitus on juosta ainakin kolme maratonia sekä liuta lyhyempiä kisoja. Kauden päätavoitteksi on muodostumassa Pallaksen 55 km. kisa yli kauniin tunturimaiseman heinäkuussa. Odotan myös innolla elokuun alussa Pohjois-Norjassa juostavaa skyrace-kisaa.
Juokseminen on paljon hienompaa ja tuntuu paremmalle kuin olen koskaan osannut kuvitella. Tätä lisää, ja paljon!
No comments:
Post a Comment