Kesä on jo mennyt menojaan ja arkinen aherrus alkanut. Mennyt kesä sisälsi paljon hienoa hienompia seikkailuja. Viimeksi taisin kirjoitella ennen norjan reissua pari kuukautta sitten. Norjassa tuli käytyä ja sen jälkeenkin on pari uutta seikkailua jäänyt takataskuun.
Matka lofooteille tapahtui 16.7 - 1.8.2010. Mahtava paikka. Kiipeilyllisesti uskomaton, kelien puolesta kohtalaisen huono. Keskimäärin kelit olivat viime kesänä kuulemma tavallista huonommat. Meidän reissulle osui kuitenkin uskomattoman lämpimiä päiviä sekä myös kylmyyttä ja sadetta.
Automatka lofooteille oli pitkä, 20 tuntia yhtämittaista ajoa läpi yöttömän yön. Aamulla eteemme aukesi uskomaton auringon valossa kylpevä vuonomaisema. Väsyneenä teltta pystyyn ja muutaman tunnin unet. Uinti jäätävässä jäämeressä ja kiipeilemään. Ensimmäiseksi reitiksemme valitsimme Presteniltä legendaarisen Vestpillarenin. Nautinnollista kiipeilyä läpi yön ja aamulla neljän aikaan oltiin autolla. Varmasti elämäni parhaita kiipeilymuistoja. Kiipeilyä läpi yön ja valoisaa oli. Muuten reissumme meni pääosin suunnitelmien mukaan. Kiipeilimme, saunoimme ja nautimme kesäisestä Norjasta. Muita mainitsemisen arvoisia reittejä reissulla:
-Celebrian, n. 400 m. reitti bare blåbergin lähellä. Reitti oli siitä hieno että se oli varsin seikkailullinen ja tarkka reittikuvaus puuttui. Alastulokin oli jo seikkailu sinänsä. Märkiä, todella jyrkkiä ruohorinteitä vailla varmistuksia.
-Vårkåt, 150m. splittereitä halkeamia jyrkällä. Tämä reitti kiivettiin jarkon kanssa ja se oli oikeastaan ainoa sporttisempi ja kiipeilyllisesti vaikeampi reitti reissussa.
-Sydpillaren Stetindillä. Hieno reitti. Superhelppoa kiivettävää mahtavalle huipulle. Stetindin huippu on jotenkin surrealistinen ympäristössään. Jurkkäseinäinen vuori jossa on noin jalkapallokentän kokoinen tasainen huippu.
Mieleenpainuva kokemus reissusta on myös ensimmäinen sukellukalastuskokemukseni. Lainasin Tepolta kamat ja menin Hennigsvaerin sillan alle sukeltelemaan harppuunoin. Kristallin kirkas vesi ja paljon kalaa, tosin aika pientä. Kuitenkin sain ensimmäisellä kerralla kymmenkunta kalaa joista suurin oli parikiloinen turska. Pari viikkoa sitten hankin omat sukelluskalastusvälineet ja harrastus jatkuu täällä Suomessakin ja toivottavasti taas ensi vuonna Norjassa.
Syksy on tulossa, tai oikeastaan parhaimmillaan päällä. Mennyt syksy on sisältänyt matkan Olhavalle sekä harppuunointia mökillä. Tuleva syksy tuo varmasti mukanaan sukelluskalastusta, jonkin verran kiipeilyä sekä loppusyksystä alkaa Valmennuskurssi lääkikseen johon aikani luultavasti kuluu pitkälti, Ainakin viikonloppuisin.
