Wednesday, July 20, 2016

NUTS pallas 2016. Sadetta ja sumua tunturissa



Ajan sunnuntaina kolmattatoista tuntia autoa kohti etelää. Kotiin on vielä matkaa. Tekisi mieli pysähtyä, mutta autosta nouseminenkaan ei houkuta. Jalat on kipeät. Luultavasti nouseminen ja kävely tuottavat vielä enemmän kipua. Aloitin ajamisen aamulla Hetasta. Päivää ennen juostiin Buff Trail tourin neljäs osakilpailu yli kauniin tunturimaiseman. Tosin maisemista ei tällä kerralla päässyt juurikaan nauttimaan. Suurimman osan matkasta, edes seuraavaa reittimerkintää ei nähnyt tiheän sumun takaa. Tällä kertaa juostiin kirjaimellisesti pilvessä, tuulen riepotellessa tuulitakkia ja sateen piiskatessa uupunutta juoksijaa vasten kasvoja.




Saavuimme perjantaina iltapäivällä Ylläkselle pitkän ajomatkan jälkeen. Oma startti oli vasta lauantaina, mutta Ylläkseltä lähtivät Ultra trail tourin kisaajat omalle (uskomattoman pitkälle) 134 kilometrin matkalleen. Ennen starttia kävin ottamasa tuntumaa tunturijuoksuun ja kipaisin Yllästunturin huipulla. Ilma oli mitä parhain ja paljaat tunturinlaet kylpivät auringossa yksittäisten pilvenhattaroiden täplittäessä niitä varjoillaan. Juoksu tuntui hyvältä.


Pitkänmatkalaiset lähtivät reippaana matkaan ja me suunnattiin kohti majapaikkaamme Hetassa. Lauantaiaamu valkeni, tai tuollahan paistaa aurinko yöt läpeensä, pilvisenä ja sadepisarat ropisivat lähtöön vievän bussin ikkunaan. Lähtö sijaitsi siis Pallaksella ja sieltä juostaan 55 kilometriä yhtä Suomen suosituimmasta vaellureitistä Hettassa sijaistevaan maaliin.


Bussin kurvatessa hotelli Pallaksen pihaan oli taivas revennyt täysin ja tuuli riepotteli puita. Full conditions. Tunturinhuiput olivat pilvessä ja näkyvyys olisi ylempänä lähes nollissa. Kieltämättä alkoi pikkuhiljaa vähän kuumottamaan. Ilmatieteenlaitos näytti että ilma tuntuu huipulla -3 asteiselta. Tuulitakkia niskaan vaan ja viivalle. Kovaäänisistä kuulutettiin että tunturiin ei ole mitään asiaa ilman kuoripukua, pipoa ja hanskoja. No, niitä ei nyt tähän hätään ollut saatavilla joten niillä mentiin mitä oli.

Reitti lähtee ensin kolmisen sataa verttimetriä ylös hissilinjaa, jossa muutaman sadan juoksijan joukkio saadaan hyvin hajautettua. Lähdin heti kärjen peesissä kapuamaan ja ensimmäinen nousu menikin varsin pienellä efortilla. Jäätävä sivutuuli piiskasi yhä kovemmin huippua lähestyttäessä mutta yllätykseksi ei se keli nyt niin paha ollut. Sadekin mukavasti viilensi olotilaa ja hapekasta ilmaa oli kiva hengittää. Kärki meni menojaa ja keskityin omaan juoksuuni.

Ensimmäisen mäen jälkeen tuuli tyyntyi lähes kokonaan tuntureiden blokatessa pahimmat puuskat. Sade jatkui ja näkyvyys oli muutaman kymmenen metriä. Reitti oli onneksi sen verran hyvin merkattu ettei suurempia kuumotuksia sen löytämisen kannalta ollut. Nautin geelejä tasaisin väliajoin ja juoksu kulki sekä ylä- että alamäkeen. Väillä polulla oli vettä pieneksi puroksi asti mutta jalat olivat kastuneet jo ensimmäisillä kilometreillä, joten sekään ei oikeammin jaksanut haitata.  Pientä liukkautta lukuun ottamatta keli oli mahtava. Jotenkin taianomaista juosta paljasta tunturiylänköä kovassa sumussa. Koko maisema rajoittuu siihen alueeseen joka seuraa juoksun edetessä. Tuntuu kuin olisi yksin vaikka todellisuudessa lähialueella oli paljonkin porukkaa juoksemassa.

Tähän mennessä melkein jokaisessa kisassa on tullut jossain kohtaa jonkinnäköinen uupumus, joten odottelin sitä nytkin tulevaksi jossain vaiheessa. Jalat kuitenkin jaksoi kilometri kilometriltä tasaista vauhtia eteenpäin.

Pyhäkeron nousu on viimeinen reitillä jonka jälkeen laskeudutaan pois tunturista ja juostaan tietä pitkin maaliin. Siinä nousussa aloin tajuta että nyt on treenit ja tankkaus ja kaikki muukin tällä kertaa osuneet nappiin. Koko matkan oli hyvä fiilis. Jalkaa vaan toisen eteen ja matka taittui. Äärimmäisen hieno kokemus.

Viimeiseltä huoltopisteeltä tankkasin juomavarannot, söin pari vihreää kuulaa loppumatkan energiaksi ja riensin matkaan. Lopun 11 kilometrin tieosuus kulki tasaisesti jolkotellen. Yksi punapaitainen kaveri siinä juoksi hirveää kyytiä ohitse, mutta muuten sain olla yksikseni. Viimeiset reilu 3 kilsaa on asfalttitietä ja siinä vaiheessa voittajafiilis valtasi mielen. Juoksua siivitti kannustukset ja lehmänkellon kilkutukset joita sateli kiitettävästi tien varteen tulleilta katsojilta.

Saavuin maaliin 5 tuntia ja 47 minuuttia juostuani, 14. kilpailijana. Yli tunnin parannus viime vuoden tulokseen kertoo että jotain on vuoden aikana miehessä, ja mielessä, tapahtunut. Loppupäivä meni lämpimässä suihkussa sekä maalialueella hengaillen katsoessa kanssakilpailijoiden maaliintuloa.

Onnellisena maalissa. Kuva: J. Saastamoinen

Jälkifiilikset kisasta on riemukkaat. Kokonaisuutena juoksu osui tähän kuntoon nähden täydellisesti eikä oikeastaan mitään ongelmia ilmennyt. Säännöllinen tankkaus ja maltillinen vauhti osoittautuivat avainseikoiksi. Ainoa miinuspuoli juoksussa oli ehkä hitaus alamäissä, jota tosin sain kompensoitua jonkin verran ylämäissä. Siinä on loppukesän kisoja silmälläpitäen kehitettävää. Näillä fiiliksillä on mahtavaa lähteä seuraaviin kisoihin. Seuraava Buff Trail tourin kisa juostaan Pyhällä elokuun toisena viikonloppuna.

Kiitos NUTSin porukoille täydellisestä ja mieleenpainuvasta juoksusta. Mun mielestä ensin katastrofaaliselta vaikuttanut keli nosti lopulta kisan kokemusarvon ainakin kymmenkertaiseksi, enkä jälkeenpäin ajateltuna vaihtaisi sitä mistään hinnasta auringonpaisteeseen.






No comments: