Kevätreissu Kittelfjälliin

Olen loppumattomalta tuntuvalla köydenpituudella. Pimenevä ilta saa tyhjyyden allani syvenemään. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Riippuu näkökulmasta josta asiaa tarkastelee. Toisaalta en näe niitä kymmentä köysimetriä jotka roikkuvat vailla varmistuksen tukea, toisaalta minun alkaa olla vaikeaa löytää paikkoja uusille varmistuspisteille. Tilanne vaikuttaa ehkä jopa hieman tukalalta ja kiroan itsekseni kohtaloani. Yläpuolella kohoavan lumiseinän yläpuolella järjetön myrskytuuli puhaltaa ja suuret jäänpalaset sinkoilevat ilmassa. Myrskyn ääni on lähes kuin kaukainen suihkumoottorin jyrinä. Otsalampusta olisi apua jos voisin sytyttää sen otsalleni. Mutta kun en voi. Tilanteessa alkaa olla lähes katastrofaalisia merkkejä. Kaivan taskustani kännykän, sytytän pienen taskulampun ja vailla muuta kiinnityspistettä pistän puhelimen suuhun. Näin saan hieman valoa elämään ja yksinäisyyteeni tällä pimeällä seinämällä. Lopulta saan kelvollisen varmistuksen ja uskaltaudun nousemaan ylemmäs kohti viimeistä vaikeaa porrasta ja lumikenttää. Lumikenttä jatkuu vielä pari kymmentä metriä ja lopulta heittäydyn pelonsekaisin miettein tasaiselle maalle. Olen onnellinen ja helpottunut, en välitä tuulesta tai naamaa piiskaavista lumikiteistä. Olen vain iloinen ollessani täällä ylhäällä ja katsoessani kuinka tähdet syttyvät yksitellen, pohjoiselle taivaalle ilmestyy revontulia ja idästä nousee kuu valaisemaan maisemaa. Lauleskelen Bob Marleyn sanoin ja varmistan köysitoverini ylös.

I toppen

c. Tapsa

c.Tapsa

Urheilujuomaa  c.Tapsa

Matkasin kohti pohjoista viikko sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä. Suunnitelmissa oli liittoutua pohjoisen poikain, Tapsan ja Villen kanssa ja suunnata autolla Ruotsiin. Alun suunnitelmanmuutosten jälkeen matka sujui leppoisasti ja lauantai-iltana oltiin perillä ja nukahdin Ruotsalaisen tähtitaivaan alla. Mökki oli varattu vasta sunnuntaista eteenpäin.

Sunnuntaina heitimme sukset jalkaan jo heti aamusta ja sain ensi kosketukseni randoiluun. Lähdimme katsastamaan kiipeilypaikkoja sekä hiihtelemään Borgafjälletin huipulle. Hauskaa hommaa. Jyrkkää lunta riitti ylöspäin, sivuttain, ja lopulta alaspäin. Vertikaalimetrejä kertyi lähemmäs 900 metriä. Aurinko paistoi ja matkanteko suksilla taittui vaivattomasti. Lainasin Tepolta sukset johon sai kiipeilykengät kiinni ja niillä mentiin koko reissu. Myös alaspäin laskeminen sujui kohtalaisesti. Homma tuntui aivan mahtavalta tavalta liikkua tuntureilla ja totta kai vuorillakin. Suksihommien parissa vietimme viikon aikana kolme päivää ja vertikaalimetrejä kertyi mukavasti. Toisena hiihtopäivänä löytyi jopa kelvollista puuteria, tosin meikäläisen kokemuksella kaikki on kelvollista, johon pääsin piirtämään omaa jälkeäni. Muutaman kerran kävi mielessä kieltämättä jopa suksien hankkiminen ja luultavasti jossain vaiheessa täytyy lankut hankkia. On se vaan niin siistiä hommaa vaikka aikaisemmin oon kieltämättä ollut hieman skeptinen asiaa kohtaan. Tarkemmin mietittynä kohtalaisen luonnollinen tapa liikkua mäellä.

Viikon aikana saimme raahattua itsemme myös kiipeilyn merkeissä mäkeen. Ensimmäinen reitti oli kova pala. Tai ei välttämättä liian kova mutta kuluaarimainen luonne ja lumisade eivät ole paras mahdollinen kombinaatio. Eli liian kova pala meille. Kiipeillyt kp:t olivat jyrkkää lumikiipeilyä, helppoa mixtaa ja olihan siellä pieni pätkä jäätäkin. Spindriftiä valui reittiä pitkin suurenevina ryöppyinä ja lopulta päätimme laskeutua takaisin turvaan. Kyseessä olisi ollut suuri linja jonka erottaa selkeästi jo kaukaa katsottuna.

Luonteeltaan kiipeily Borgafjälletin pohjoisseinällä on miellyttävää mixtaa hyvällä kivellä, epämielyttävää mixtaa paskalla kivellä, muutamia mahtavia jäälinjoja sekä todella kuumottavaa lumikiipeilyä jyrkällä lumella ilman varmistuksia. Sinäänsä ihan nautinnollista kiipeilyä.

Saimme kiivettyä seinämälle kaksi uutta reittiä, Skattkammarsön M6 4kp. sekä Smyggekubben M5+ 2kp.

projekti

c. Tapsa

Projekti

Smyggekubben on seinämän oikeassa reunassa. Reitti alkaa jyrkällä dihedraalilla jota jatkuu lähes koko köydenpituuden muuttuen lopussa chimneymäiseksi tuutiksi. Hyvältä ständiltä reitti jatkuu pienen kulmapyngerryksen kautta jyrkille lumikentille ja toppiin.

Toinen kiipeämämme reitti oli hieman vaikeampi. Jokunen kymmenen metriä edellisestä vasemmalla sijaitsee Skattkammarsön. Alussa vaikeampaa kiipeilyä kivellä, lopussa kuumottavinta lumikiipeilyä mitä olen koskaan kokenut. Tekstin alussa on mietteitä yläosan kiipeilystä. Kokemuksena reitti ja varsinkin sen loppu oli yksi parhaista kiipeilyn parissa. Ja vaikkakin niin, en silti halua kokea samanlaista enää toista kertaa. Illalla istuin vaan pää tyhjänä viinilasi kädessä mökillä ja tuijotin seinään. Näitä fiiliksiä oikeastaan kiipeilystä kait haetaankin. Ennen ei oo kyllä muistaakseni pää tyhjentynyt näin kunnolla.

Skattkammarsön 

Skattkammarsön

Smyggekubben

Smyggekubben

Smyggekubben

Smyggekubben 

Mahtava reissu taas, ja mahtavia kokemuksia. Jännittävää kiipeilyä, leppoisaa laskettelua ja mökkeilyä. Treenimielessäkin reissu oli todella antoisa. Huomasin että tähänastinen treeni on osunut suurin piirtein kohdilleen eikä mäessä ainakaan jalat ruvennut missään vaiheessa hapottamaan. Hapenottokyky näyttäisi olevan kohdillaan. Samoin pitkäkestoinen pelikestävyys on ihan ok. Hyvin jaksoi painaa muutaman päivän putkeen vaikka nousumetrejä tuli ihan hyvin. Samaan tyyliin kun jatketaan niin kesäksi saattaa päästä ihan ok kuntoon.

c. Tapsa

Skattkammarsön, mun lähetysvuoro c. Tapsa

Ville tuuttaa lumilipasta läpi c. Tapsa

c.Tapsa

c. Tapsa

c. Tapsa

c. Tapsa

c. Tapsa