Valintoja valintoja

 

 

"Nuorena pitääkin matkustaa ja toteuttaa itseään", osastonhoitaja sanoo kun ilmoitan että aion lopettaa duunin kesäkuun puolessa välissä ja lähteä Norjaan. Ajattelen että tämähän kävikin helposti.

Olen viime syksystä asti miettinyt jotain tämänsuuntaista ratkaisua. Tavallaan niinkuin irtaantua koko systeemistä vähäksi aikaa ja lähteä etsiskelemään jotain. Vanhat luokkakaverit tekevät uraa, ajavat audeilla ja kuluttavat itseään uuvuksiin työnteolla. Mua ei nyt kiinnosta työnteko. Mä haluun kiivetä ja nyt on siihen mahdollisuus. Teen valintoja.  Annoin asunnon pois, lopetan duunin ja ostin pakettiauton jolla pääsee minne vaan.

Tavallaan välillä kauhistuttaa hypätä tyhjän päälle. Tai mitä hittoa....sairaanhoitajille löytyy kyllä töitä, paljon. Tilaisuus pitää käyttää hyödykseen. Töitä ehtii tekemään sitten joskus myöhemmin. Luultavasti kuitenkin ne fiilikset joita joskus mietin vanhustentalon kiikkutuolissa, jos muisti pelittää, on just nää seikkailut ja kiipeilyt. Luulisin että niitä on sitten ihan siistii miettiä.
 

Ostin pakettiauton edellisen duunin kesälomarahoilla. Ihka oma paku, oma mersu, johtotähti, turkoosin värinen johtotähti jossa tulen viettämään seuraavan vuoden aikana monen monta yötä. Sinne mahtuu tavaraa ja bivittämään hyvin. Todella kelpo kiipeilypaku. Siihen kun vielä nikkaroi laverin taakse, ostaa kaasulieden ja muutaman muovilaatikon johon saa kamat. Hitto, sillä on siistii matkailla.

 

Annan asunnon pois. Turha maksaa vuokraa jos en edes aio asunnossa olla. Täytyy myöntää että täysin vaille asuntoa en jää ja suurimmat omistamani kamat saan säilytykseen porukoiden autotalliin. Mun asuntona on kesäkuun puolesta välistä lähtien mun auto. Ja se liikkuu siisteihin kiipeilypaikkoihin. Sellaisiin joista olen aina unelmoinut. Sellaisiin joissa olen jo kiivennytkin mutta haluan kiivetä lisää. Keitän aamukahvit jäämeren rannalla katsellen täydellisiä graniittipilareita joita pari tuntia myöhemmin kiipeän ylös aivan hulluissa fiiliksissä. Hymyilyttää jo pelkkä ajattelukin.

Kuusi viikkoa Norjassa! Se on jo ihan ok aika. Siinä voi jo jotain tehdäkin. Voi saada jotain aikaan. Stetind, Storpillaren, Presten, Baugen ja Stora Blåmannen ovat paikannimiä jotka jostain syystä pyörii varsin vahvasti mielessä tällä hetkellä. Hienoja töppyröitä.

Lähden kesäkuun puolessa välissä Norjaan. Ensin, on kuitenkin pari viikkoa lomaa töistä. Ensi viikko Bohuslänissä. Hienoa päästä onsaittaamaan kaikkia hienoja reittejä joita sielä kuulemma on. Tai siis onsaitti on aina yritys, eikä mitenkään lähtökohtaisesti onnistunut suoritus, mutta joka tapauksessa aivan hiton mahtavaa. Toivottavasti jokunen linja menee ylöskin. En oo koskaan sielä aikasemmin käynyt.  Idyllinen Ruotsalainen maalaismaisema boostattuna 50 metrisillä kallioilla näyttää ainakin kuvista katsottuna ihan kelpo kiipeilypaikalta.

Affis ja aurinko

Geta kevensi taas kylmän kevään aiheuttaman ahdingon Etelä-Suomalaisen kiipeilijänpoloisen mielessä.

Viime torstaina suunnattiin laivan keula kohti Ruotsia. Laiva jatkoi matkaansa ja innokkas joukko hyppäsi Ahvenanmaalla pois suunnaten auton keulasäleikön kohti Getan kultaisia kallioita. Tiedustelujoukkio oli mennyt jo aamulaivalla, ehtinyt kiive ensimmäiset tiukat muuvit, ja odotteli meitä mökillä jota jouduttiin viime tingassa vaihtamaan. Mökkisäädöistä huolimatta meitä odotti lämpöinen mökki ja pehmeä uni.



Pia ja swiss roof 2

Aamu herätti auringonsäteillään. Rauhallinen aamupala, monta kuppia maitokahvia sekä hyvä fiilis. Pian oltiinkin jo kävelemässä kohti Grottania. Vitsi miten hienoa graniittikiipeily onkaan. Oli kyllä älyttömän mahtavaa boulderoida. Aurinko lämmitti ja mahtavaa oli. Ei sitä oikein voi sanoin kuvata. Porukka oli innoissaan ja jokaiselle löytyi jotain kiivettävää. Erityismaininnan ansaitsee Kaisan ensimmäinen ulkobouldernousu ikinä.

Swiss roof 2

Boulderointi on hauskaa

Lauantaina keli oli pari astetta koleampi joten päätettiin suunnistaa toistamiseen Grottanille aamupäiväksi, sekä iltapäivällä Kasvikenin bouldereille. Kylmä tuuli puhalsi ja varsinkin Kasvikenissä boulderointi oli todella koleaa hommaa. Sormet jäässä epätoivoisia yrityksiä mutta silti illalla suunnattiin autolle hymyssä suin. Illalla syötiin ja saunottiin, ja syötiin vähän lisää.

Matka Fågelbergetille taittui mukavasti jäätä pitkin

Sunnuntai oli ilman muuta paras päivä. Aamu alkoi perusrutiineilla jonka lälkeen aloitimme loppumattoman taipaleen kohti Fågelbergettiä. Se on kyllä varmaan Suomen siistein boulderalue. Siis maisemallisesti. Aurinko paistaa täydellä tehollaan. Meri on jäätynyt peilijäähän. Retkiluistelija suhaavat kuolemaa halveksuen todella ohuen näköisellä jäällä ja me kiivetään kivillä. Fiilistelyä parhaimmillaan. Ei projektointia vaan sopivia bouldereita ja lämpimästä kivestä nauttimista. Oltiin koko päivä kivillä ja viimeisten auringonsäteiden vaipuessa taivaanrantaan saavuimme autolle. Ajoimme mökille jossa meitä odotti jättikattilallinen lohisoppaa,(kiitos Kuutin ja muiden kokkien), sauna ja kultaisen 90-luvun saundit. Ilta menikin pitkälti noita nuoruusvuosien rytmejä fiilistellen. Kerrassaan mahtipäivä.

Ruokaa syödään pitkän kiipeilypäivän päätteeksi suurella hartaudella

Luulisin, että meidän 11 henkisen ryhmän kaikki jäsenet ovat tyytyväisiä reissuun. Kelit oli mahtavat, safka oli hyvää ja maisemat sanoinkuvaamattomia taas kerran. Hyvä aloitus boulderkaudelle.

Boulderointi on hauskaa

Hullun ohuella jäälläkin voi näemmä luistella

Henrika ja Zen