Affis ja aurinko

Geta kevensi taas kylmän kevään aiheuttaman ahdingon Etelä-Suomalaisen kiipeilijänpoloisen mielessä.

Viime torstaina suunnattiin laivan keula kohti Ruotsia. Laiva jatkoi matkaansa ja innokkas joukko hyppäsi Ahvenanmaalla pois suunnaten auton keulasäleikön kohti Getan kultaisia kallioita. Tiedustelujoukkio oli mennyt jo aamulaivalla, ehtinyt kiive ensimmäiset tiukat muuvit, ja odotteli meitä mökillä jota jouduttiin viime tingassa vaihtamaan. Mökkisäädöistä huolimatta meitä odotti lämpöinen mökki ja pehmeä uni.



Pia ja swiss roof 2

Aamu herätti auringonsäteillään. Rauhallinen aamupala, monta kuppia maitokahvia sekä hyvä fiilis. Pian oltiinkin jo kävelemässä kohti Grottania. Vitsi miten hienoa graniittikiipeily onkaan. Oli kyllä älyttömän mahtavaa boulderoida. Aurinko lämmitti ja mahtavaa oli. Ei sitä oikein voi sanoin kuvata. Porukka oli innoissaan ja jokaiselle löytyi jotain kiivettävää. Erityismaininnan ansaitsee Kaisan ensimmäinen ulkobouldernousu ikinä.

Swiss roof 2

Boulderointi on hauskaa

Lauantaina keli oli pari astetta koleampi joten päätettiin suunnistaa toistamiseen Grottanille aamupäiväksi, sekä iltapäivällä Kasvikenin bouldereille. Kylmä tuuli puhalsi ja varsinkin Kasvikenissä boulderointi oli todella koleaa hommaa. Sormet jäässä epätoivoisia yrityksiä mutta silti illalla suunnattiin autolle hymyssä suin. Illalla syötiin ja saunottiin, ja syötiin vähän lisää.

Matka Fågelbergetille taittui mukavasti jäätä pitkin

Sunnuntai oli ilman muuta paras päivä. Aamu alkoi perusrutiineilla jonka lälkeen aloitimme loppumattoman taipaleen kohti Fågelbergettiä. Se on kyllä varmaan Suomen siistein boulderalue. Siis maisemallisesti. Aurinko paistaa täydellä tehollaan. Meri on jäätynyt peilijäähän. Retkiluistelija suhaavat kuolemaa halveksuen todella ohuen näköisellä jäällä ja me kiivetään kivillä. Fiilistelyä parhaimmillaan. Ei projektointia vaan sopivia bouldereita ja lämpimästä kivestä nauttimista. Oltiin koko päivä kivillä ja viimeisten auringonsäteiden vaipuessa taivaanrantaan saavuimme autolle. Ajoimme mökille jossa meitä odotti jättikattilallinen lohisoppaa,(kiitos Kuutin ja muiden kokkien), sauna ja kultaisen 90-luvun saundit. Ilta menikin pitkälti noita nuoruusvuosien rytmejä fiilistellen. Kerrassaan mahtipäivä.

Ruokaa syödään pitkän kiipeilypäivän päätteeksi suurella hartaudella

Luulisin, että meidän 11 henkisen ryhmän kaikki jäsenet ovat tyytyväisiä reissuun. Kelit oli mahtavat, safka oli hyvää ja maisemat sanoinkuvaamattomia taas kerran. Hyvä aloitus boulderkaudelle.

Boulderointi on hauskaa

Hullun ohuella jäälläkin voi näemmä luistella

Henrika ja Zen