Viikonloppu takana, ja tähän asti parhaat kisat myös.
Lauantaina aamupäivästä lähdettiin ajelemaan taas kohti Helsinkiä ja Konalaa jonne avattiin uusi boulderkeskus. Totuttuun tapaan Joonas haki meikäläisen kotoota ja sit haettiin Ile vakkelta ja citikan nokka kohti itää.
Perinteikkääksi muodostuneet kaffet ja pullat kivihovin teboililla ja nopeasti konalaan. Paikka oli todellakin odotusten arvoinen. Hienoakin hienommat muodot joihin oli pykätty reilusti viidettäkymmentä boulderia. Aikaisemmin alkaneet Konala open kisat olivat jo hyvää kyytiä vauhdissa ja laskelmien mukaan sata osanottajaa ahersi ongelmien kimpussa. Paikka on niin iso ettei edes nuo sata kiipeilijää mahtuneet täyttämään tilaa. Kuuleman mukaan pelkät patjat tuohon halliin olivat maksaneet 35000 euroo.
Kevyen lämmittelyn jälkeen oli aika aloittaa Suomi-cup osakilpailu johon me osallistuttiin. Mukana oli hieman toistakymmentä osalistujaa. Mikä sinällään on harmi koska kisareitit olivat mitä parhaimmat. No kuitenkin, Suomi-cupin kilpailussa oli 10 karsintareittiä. Varmaan jostain 7a:sta ylöspäin. Kuusi parasta pääsi finaaliin ja finaalissa oli 4 hieman napakampaa reittiä. Finaaliin selvisivät Andy, Kuutti, Ile, Joonas, Markus ja Minä.
Sain karsinnoissa kiivettyä hyvin. Jotenkin iski sellainen ihme flow päälle ja kauheella innolla kiipesin 4 karsintareiteistä. Jos kunto olisi antanut vielä hieman enemmän niin olisin päässyt kolme reittiä lisää mutta nuo kolme reittiä riittivät finaaliin joka oli pienoinen yllätys minulle.
Finaali kiivettiin siten että aina oli yksi kiipeilijä seinällä. Ja reiti käytiin yksi kerrallaan läpi. Jokaiselle reitille oli aikaa neljä minuuttia Oli hienoo kiivetä valokeilassa yleisön kannustavien huutojen säestämänä ja hyvän musan soidessa taustalla. Finaalireiti oli hienoja. Ensimmäinen oli Jännällä, isoa golfpalloa muistuttavalla muodolla. Pieniä otteita mutta kohtalaisen helpot muuvi. Alku meinasi tuottaa vaikeuksia mutta lopulta pääsin toppivetoon josta kuitenkin tipuin.
Toinen reitti oli jurkällä negalla pitkiä muuveja hyvillä otteilla kunnes tuli krimppikruxi josta yli puolet finalisteista tipahti. Siitäkin sain kuitenkin bonuksen.
Kolmas reitti oli toivottoman vaikea pitkine muuveineen slouppereilla ja neljännessä reitissä oli vaan jo puhti poissa. Onneksi paikalle oli järjestetty Battery-tytöt tarjoilemaan drinkkejä koville kisamiehille:). Tosin Meikäläinen oli lupautunut kuskiksi ja juomat jäi juomatta mutta ilta oli todella hieno. Hyvä musiikki soi ja näki paljon tuttuja kasvoja. Hieno kisakokemus.
No comments:
Post a Comment