Khan Tengri

Kuuden päivän työrupeama on lähes ohi. ensi yönä viellä valvomista ja sit pääsee vetäytymään uuden vuoden viettoon mökille rauhallisissa tunnelmissa. Hienoa että saa pitkästä aikaa heräillä aamulla rauhallisesti, keitellä teetä ja chillailla, eikä tarvitse mennä seitsemältä aamulla Tyksiin hoitamaan murtumapotilaita.

Sain tosiaan vahvistuksen osalistumisestani ensi Heinä-Elokuussa matkalle Kazakstaniin. Homma menee silleen, että lennän Suomesta Alma-ataan. Siellä paikallinen matkanjärjestäjä hoitaa mut lentokentältä Kara-karaan, joka on niinkuin matalammalla sijaitseva perusleiri. Sieltä lennetään kopterilla poihjoiselle Inylchek jäätikölle, jossa perusleiri sijaitsee, muistaakseni 4100 metrin korkeudessa. Aika haipakkaa siis ylös. Peruseirissä on teltat valmiina ja ruoka tulee pari kertaa päivässä pöytään. Leppoisa meninki siis.

Khan Tengri luetaan pohjoisimmaksi yli 7000 metriseksi vuoreksi. Korkeudesta näkee kahta versiota, 7010m. ja 6995m.. Ensimmäinen luku pitää vissiin sisällään huipun lumilipan ja todellisuudessa kiipeily päättyy 6995 metrin korkeuteen. Jokatapauksessa vuori on korkea, näin Suomalaisin silmin katsottuna. 

Olosuhteet Tienshanin vuoristossa ja varsinkin sen korkeimmilla huipuilla ovat esimerkisksi himalajan vuoriin verrattuna äärimmäisen ankarat. Tietenkin jos hyvä tuuri sattuu, huippupäivänä on tyyntä ja aurinko paistaa, mutta käytännössä olosuhteet vastaavat korkeutta lukuunottamatta korkeampien 8000 metristen vuorten olosuhteita. Tuuli saattaa puhaltaa hirmumyrskylukemissa samalla lämpötilan laskiessa -30 celsiusasteeseen. Tällaisella ilmalla on parasta suojautua teltan ja mahdollisimman lämpimän makuupussin uumeniin. Olosuhteista kertoo jonkin verran Venäläisten talviretkikunnan dokumentoimat -70 celsiusasteen lämpötilat.

Khan Tengrille on käytännössä kaksi perusreittiä. Eteläpuolen perusreitti on helpompi, suositumpi ja suurin osa kaupallisista matkanjärjestäjistä pystyttää perusleirinsä etläiselle Inylchek jäätikölle.  Pohjoispuolen reitti on jyrkkää harjannekiipeilyä. Kruksikohdissa kiipeily on jopa kohtalaista mikstakiipeilyä. Reitit yhdistyvät  harjanteella, joka yhdistää Khan tengrin sen länsipuolella olevaan Pik Chapayevaan, ja huppupyramidi kiivetään samaa reittiä pitkin. Venäläisellä vaikeusasteella eteläpuolen reitti on 5a ja pohjoispuolen reitti on 5b, joka nopsaan käännettynä tarkoittaa ranskalaisella alppigreidillä n. TD+.

Luonteeltaan reitit ovatkin kohtalaisen erilaisia. Kun pohjoisessa kiivetään ilmavaa harjannetta pitkin ja muita vaaratekijöitä ei juuri ole kuin korkus, etelässä sulloudutaan kaden vuoren väliseen solaan lumivyöryjen armoille. Vuonna 2004 eteläpuolen reitillä kuoli lumivyöryssä 12 ihmistä ja samanlaisia tragedioita on ollut myös muina vuosina. Tämä on ehkä yksi syy miksi Khan tengriä kutsutaan pikku-K2 nimellä. Huipulle kiivenneiden määrä verrattuna menehtyneiden kiipeilijöiden määrään lähentelee joinain vuosina 2:1.

Kuten jo mainitsin ,pääosin kiipeily pohjoispuolella on jyrkähköä lumiharjannetta ja aina silloin tällöin on lyhyitä mikstapätkiä. Varmistuksina voi käyttää vanhoja köysiä ja nousukahvaa. Leiripaikat on selkeät tasanteet harjanteella ja käytännössä muualle ei telttaa saa kovin helposti pystytettyä. Harjanne kulkee Pik Chapayevan huipulle (6300m.) josta laskeudutaan vuorten väliseen satulaan jossa kolmosleiri sijaitsee. Siitä sitten pamautetaan huipulle noin 900 verttimetriä. Mäkitreeni on siis poikaa ennen reissua. 

Uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet niinkuin sanotaan. Tammikuulle on varattu Olhava-viikonloppu poikain kanssa. Viikolla kymmenen ois tarkoitus sunnistaa Pohjois-Norjaan ja koittaa kiivetä joitain mäkiä. suunnitelmat on viellä avoinna. Ja sitten alkaakin jo kesän odottelu ja kovakin kovempi treeni. Tai oikeastaan treenailtu tässä on jo pari kuukautta aika intensiivisesti. Keväällä treeni täytyy kohdistaa kesän reissua varten, jotta on sitten kapasiteettia eikä reidet ala ihan heti hapottaa kun rinne muuttuu jyrkemmäksi.    

Talvista aherrusta

Taas on aika kärsiä tästä talven pimeydestä ja lumen puutteesta. Toisaalta saa unelmoida matkoista ja tehdä suunnitelmia ensi vuotta ajatellen. Kiipeilymatkojen, ja matkojen yleensäkin, suunnittelu on lähes yhtä nautinnollista kuin itse matkustaminen. Varsinkin jos matka on niin sanottu "suurempi matka", on sen suunnittelu jopa joskus jännittävää. Ensin täytyy miettiä mitä tekee, sitten koska tekee, ja sen jälkeen miten tekee. Sen jälkeen luvassa onkin paljon netissä surffailua, lentolippuja ja muuta logistiikkaa että pääsee pelimestoille. Ja sen jälkeen kun kaikki päivämäärät on lyöty lukkoon ja liput varattu, voi alkaa miettiä mitä tarvitsee mukaan. Kamojen fiilistely on kyllä hauskaa hommaa. Vuosien saatossa on nurkkiin kertynyt monenmoista rompetta, mutta aina keksii kyllä jotain uutta mitä tarvitsee. Kengät, köydet, untsikka, valjaat, hanskat, hakut, jääraudat... kamalista on lähes loputon. Ja jos nyt miettii vaan sellaisia perustarpeita mitä täytyy aina silloin tällöin uusia niin reissuunlähdön hetki on usein otollinen uuden kaman ostoon. Sitten on tietysti sellaiset kamat jotka ovat spesifejä kyseiselle matkalle, kuten silent partner syksyn Norjan reissulla tai superlämpimät kengät ensi kesän Aasian matkaa ajatellen...Ja tästä päästäänkin hienosti hyppäämään kesän Aasian matkaan, tai tarkennettuna kiipeilymatkaan Kazakstaniin ja pohjoisimmille yli 7000 metriin nouseville vuorille Tien Shan-vuoristossa.

Khan Tengri 7010m.

Kuitenkin jos palataan taas tähän hetkeen ja jätetään tulevaisuus hetkeksi unholaan. Päätin ensi kesän retkestä noin kuukausi sitten. Tuollaiset seikkailut antavat äärettömän motivaatiobuustin treenaamiseen ja edelliset viikot ovatkin menneet kovaa peruskuntoa hankkien. Juoksua metsässä, juoksua mäessä, kävelyä mäessä, suurin piirtein 5-6 kertaa viikossa joinain päivinä yhdistettynä kiipeily- ja punttitreeniin.
On hienoa kun treeni alkaa sujumaan rutiinilla. Täytyy vaan yrittää pitää maltti reeneissä ettei mee yli. Välitavoitteena on maaliskuun reissu Pohjois-Norjaan ja siellä jokin pitempi nousu. Mutta lopulta kaikki juostut kilometrit, ylös jampatut metrit ja kuntopyörällä poljetut polkaisut tähtäävät Khan Tengrin jäisille rinteille jotka jäivät pahasti hampaan koloon kahdeksan vuotta sitten. Tällä kertaa pitää olla reserviä ja kamat kohdillaan että ylös päästään.

Nyt olen muuten mökillä. Tää alkutalvi on ollut tosi vaatimaton verrattuna viime vuoteen...Mutta toisaalta jos seuraavan 50000 vuoden aikana tulee kolme yhtä kylmää talvea niin ei oo mikään ihme.
Täällä on mahtavaa. Pimeetä, rauhallista, hiljaista, kaunista ja aivan mahtavaa. Hermo lepää ja uni maistuu.