Talvista aherrusta

Taas on aika kärsiä tästä talven pimeydestä ja lumen puutteesta. Toisaalta saa unelmoida matkoista ja tehdä suunnitelmia ensi vuotta ajatellen. Kiipeilymatkojen, ja matkojen yleensäkin, suunnittelu on lähes yhtä nautinnollista kuin itse matkustaminen. Varsinkin jos matka on niin sanottu "suurempi matka", on sen suunnittelu jopa joskus jännittävää. Ensin täytyy miettiä mitä tekee, sitten koska tekee, ja sen jälkeen miten tekee. Sen jälkeen luvassa onkin paljon netissä surffailua, lentolippuja ja muuta logistiikkaa että pääsee pelimestoille. Ja sen jälkeen kun kaikki päivämäärät on lyöty lukkoon ja liput varattu, voi alkaa miettiä mitä tarvitsee mukaan. Kamojen fiilistely on kyllä hauskaa hommaa. Vuosien saatossa on nurkkiin kertynyt monenmoista rompetta, mutta aina keksii kyllä jotain uutta mitä tarvitsee. Kengät, köydet, untsikka, valjaat, hanskat, hakut, jääraudat... kamalista on lähes loputon. Ja jos nyt miettii vaan sellaisia perustarpeita mitä täytyy aina silloin tällöin uusia niin reissuunlähdön hetki on usein otollinen uuden kaman ostoon. Sitten on tietysti sellaiset kamat jotka ovat spesifejä kyseiselle matkalle, kuten silent partner syksyn Norjan reissulla tai superlämpimät kengät ensi kesän Aasian matkaa ajatellen...Ja tästä päästäänkin hienosti hyppäämään kesän Aasian matkaan, tai tarkennettuna kiipeilymatkaan Kazakstaniin ja pohjoisimmille yli 7000 metriin nouseville vuorille Tien Shan-vuoristossa.

Khan Tengri 7010m.

Kuitenkin jos palataan taas tähän hetkeen ja jätetään tulevaisuus hetkeksi unholaan. Päätin ensi kesän retkestä noin kuukausi sitten. Tuollaiset seikkailut antavat äärettömän motivaatiobuustin treenaamiseen ja edelliset viikot ovatkin menneet kovaa peruskuntoa hankkien. Juoksua metsässä, juoksua mäessä, kävelyä mäessä, suurin piirtein 5-6 kertaa viikossa joinain päivinä yhdistettynä kiipeily- ja punttitreeniin.
On hienoa kun treeni alkaa sujumaan rutiinilla. Täytyy vaan yrittää pitää maltti reeneissä ettei mee yli. Välitavoitteena on maaliskuun reissu Pohjois-Norjaan ja siellä jokin pitempi nousu. Mutta lopulta kaikki juostut kilometrit, ylös jampatut metrit ja kuntopyörällä poljetut polkaisut tähtäävät Khan Tengrin jäisille rinteille jotka jäivät pahasti hampaan koloon kahdeksan vuotta sitten. Tällä kertaa pitää olla reserviä ja kamat kohdillaan että ylös päästään.

Nyt olen muuten mökillä. Tää alkutalvi on ollut tosi vaatimaton verrattuna viime vuoteen...Mutta toisaalta jos seuraavan 50000 vuoden aikana tulee kolme yhtä kylmää talvea niin ei oo mikään ihme.
Täällä on mahtavaa. Pimeetä, rauhallista, hiljaista, kaunista ja aivan mahtavaa. Hermo lepää ja uni maistuu.