Wednesday, December 28, 2011

Khan Tengri

Kuuden päivän työrupeama on lähes ohi. ensi yönä viellä valvomista ja sit pääsee vetäytymään uuden vuoden viettoon mökille rauhallisissa tunnelmissa. Hienoa että saa pitkästä aikaa heräillä aamulla rauhallisesti, keitellä teetä ja chillailla, eikä tarvitse mennä seitsemältä aamulla Tyksiin hoitamaan murtumapotilaita.

Sain tosiaan vahvistuksen osalistumisestani ensi Heinä-Elokuussa matkalle Kazakstaniin. Homma menee silleen, että lennän Suomesta Alma-ataan. Siellä paikallinen matkanjärjestäjä hoitaa mut lentokentältä Kara-karaan, joka on niinkuin matalammalla sijaitseva perusleiri. Sieltä lennetään kopterilla poihjoiselle Inylchek jäätikölle, jossa perusleiri sijaitsee, muistaakseni 4100 metrin korkeudessa. Aika haipakkaa siis ylös. Peruseirissä on teltat valmiina ja ruoka tulee pari kertaa päivässä pöytään. Leppoisa meninki siis.

Khan Tengri luetaan pohjoisimmaksi yli 7000 metriseksi vuoreksi. Korkeudesta näkee kahta versiota, 7010m. ja 6995m.. Ensimmäinen luku pitää vissiin sisällään huipun lumilipan ja todellisuudessa kiipeily päättyy 6995 metrin korkeuteen. Jokatapauksessa vuori on korkea, näin Suomalaisin silmin katsottuna. 
Olosuhteet Tienshanin vuoristossa ja varsinkin sen korkeimmilla huipuilla ovat esimerkisksi himalajan vuoriin verrattuna äärimmäisen ankarat. Tietenkin jos hyvä tuuri sattuu, huippupäivänä on tyyntä ja aurinko paistaa, mutta käytännössä olosuhteet vastaavat korkeutta lukuunottamatta korkeampien 8000 metristen vuorten olosuhteita. Tuuli saattaa puhaltaa hirmumyrskylukemissa samalla lämpötilan laskiessa -30 celsiusasteeseen. Tällaisella ilmalla on parasta suojautua teltan ja mahdollisimman lämpimän makuupussin uumeniin. Olosuhteista kertoo jonkin verran Venäläisten talviretkikunnan dokumentoimat -70 celsiusasteen lämpötilat.

Khan Tengrille on käytännössä kaksi perusreittiä. Eteläpuolen perusreitti on helpompi, suositumpi ja suurin osa kaupallisista matkanjärjestäjistä pystyttää perusleirinsä etläiselle Inylchek jäätikölle.  Pohjoispuolen reitti on jyrkkää harjannekiipeilyä. Kruksikohdissa kiipeily on jopa kohtalaista mikstakiipeilyä. Reitit yhdistyvät  harjanteella, joka yhdistää Khan tengrin sen länsipuolella olevaan Pik Chapayevaan, ja huppupyramidi kiivetään samaa reittiä pitkin. Venäläisellä vaikeusasteella eteläpuolen reitti on 5a ja pohjoispuolen reitti on 5b, joka nopsaan käännettynä tarkoittaa ranskalaisella alppigreidillä n. TD+.
Luonteeltaan reitit ovatkin kohtalaisen erilaisia. Kun pohjoisessa kiivetään ilmavaa harjannetta pitkin ja muita vaaratekijöitä ei juuri ole kuin korkus, etelässä sulloudutaan kaden vuoren väliseen solaan lumivyöryjen armoille. Vuonna 2004 eteläpuolen reitillä kuoli lumivyöryssä 12 ihmistä ja samanlaisia tragedioita on ollut myös muina vuosina. Tämä on ehkä yksi syy miksi Khan tengriä kutsutaan pikku-K2 nimellä. Huipulle kiivenneiden määrä verrattuna menehtyneiden kiipeilijöiden määrään lähentelee joinain vuosina 2:1.

Kuten jo mainitsin ,pääosin kiipeily pohjoispuolella on jyrkähköä lumiharjannetta ja aina silloin tällöin on lyhyitä mikstapätkiä. Varmistuksina voi käyttää vanhoja köysiä ja nousukahvaa. Leiripaikat on selkeät tasanteet harjanteella ja käytännössä muualle ei telttaa saa kovin helposti pystytettyä. Harjanne kulkee Pik Chapayevan huipulle (6300m.) josta laskeudutaan vuorten väliseen satulaan jossa kolmosleiri sijaitsee. Siitä sitten pamautetaan huipulle noin 900 verttimetriä. Mäkitreeni on siis poikaa ennen reissua. 

Uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet niinkuin sanotaan. Tammikuulle on varattu Olhava-viikonloppu poikain kanssa. Viikolla kymmenen ois tarkoitus sunnistaa Pohjois-Norjaan ja koittaa kiivetä joitain mäkiä. suunnitelmat on viellä avoinna. Ja sitten alkaakin jo kesän odottelu ja kovakin kovempi treeni. Tai oikeastaan treenailtu tässä on jo pari kuukautta aika intensiivisesti. Keväällä treeni täytyy kohdistaa kesän reissua varten, jotta on sitten kapasiteettia eikä reidet ala ihan heti hapottaa kun rinne muuttuu jyrkemmäksi.    


No comments: