Jes, vihdoin pitkän odotuksen jälkeen pääsin ulos taas kiipeemään. Pitkä märkä alkutalvi ei ole ollut kovin suosiollinen talvikiipeilyä ajatellen. Mutta nyt on pakkasta, joka tarkoittaa, että vesi jäätyy ja se tarkoittaa, että pääsee jääkiipeilemään.
Lähdettiin Jarkon kanssa aamutuimaan ajelemaan kohti Saloa, mielessä poiketa ensin silpasmäkeen. Matkalta kahvia mukaan ja pian olimmekin jo perillä. Silpasmäki on mahtava paikka. Pisimmät reitit nousevat Etelä-Suomalaisittain poikkeuksellisesti yli kolmekymmentä metriä. Jäätäkin oli muodostunut, jopa sellaisiin paikkoihin jossa vain harvoin on jäätä. Tästä talvesta tulee tykki jääkiipeilytalvi jos vain pakkasta riittää. Ajateltiin aloitella rauhallisesti ja kiivettiin Pyhä Lehmä, Jarkon aikoinaan ensinousema yksi silpasmäen pisimmistä linjoista. Hienoa kohtalaisen helppoa kiipeilyä. Ei kuitenkaan niin helppoa ja jotenkin ihmetytti mitens saatoin viime keväänä seikkailukiivetä reitin ylös. No joka tapauksessa laitettiin myös yläköysi yhteen jääpätkään ja sahattiin sitä ylös kumpikin muutamia kertoja ja päätettiin hipsiä katsastamaan Angelniemi.
Angelniemeen tulee tänä vuonna jäätä...ja paljon!! Kiivettiin yks helppo jääpätkä ja sitten lähes legendaaarista Hessun reittiä. Varmaan meidän molempien ensimmäinen mixtanousu vuosien takaa jonka Hessu Suominen on joskus aikoinaan ensinoussut. Ihan hieno linja, ehkä hieman tiuhaan pultattu. 9 pulttia n. 12 metrin matkalla. Lopuksi praktiikkaa vasemman puoleisten jäiden kanssa, ylös ja alas jne.
Tästä talvesta näyttää tulevan jääkiipeilyllisesti mahtava. Nyt kaikki, kaivakaa hakut naftaliinista ja menkää kiipeemään!!
Niin ja muuten! Maksoin tänään varausmaksun Kazakstaniin. Eli nyt matka on siltä osin varma!
 |
| Silpasmäen massiivi. Jäätä on! |
 |
| Köysitoverini Jarkko |
 |
| Jarkko ilmestyy toppibulgen takaa. |
 |
| Puikkoa syntyy pikkuhiljaa |
No comments:
Post a Comment