Wednesday, January 11, 2012

Kuhankuono-Raisio

"Maanantai ja tiistai vapaana. Mitenkäs sitä vapaapäivänsä käyttäisi? Jos kävelsisin 40 km? Joo niinpä taidan tehdä."
Maanantai-iltana sain kyydin noin kolmekymmentä kilometriä Turusta pohjoiseen, Kuhankuonon retkeilyreitistön alkuun. Päivä kului muita hommia tehden ja pääsin vasta kuuden aikaan kävelemään. No pimeä on joka tapauksessa melkeen koko päivän ni ei haittaa. Iltapäivän aikana pakkanen pikkuhiljaa laski elohopeaa ja parkkipaikalla auton digitaalimittari näytti 15,5 astetta miinuksen puolella. Aika purevaa näin etelässä. Ilma oli kirkas ja täysikuu valaisi suuren katulampun lailla matkaani. Otsalamppu oli lähes hyödytön.

Kuhankuonon retkeilyreitistö sijaitsee suurimmaksi osaksi Säkylä-Yläne akselilla. Nimensä reitistö on saanut kuuden kunnan rajapyykistä joka sijaitsee Kurjenrahkan kansallispuistossa. Nykyisten kuntauudistusten myötä rajapyykki ei taida rajata enää niin montaa kuntaa mutta sielä se kuitenkin on. Kokonaisuudessaan reitistö pitää sisällään n. 300km merkittyjä polkuja. Minä päätin kävellä Raisioon. 

Matka alkoi joutuisaan. Jalka tuntui kevyeltä ja parin tunnin kävelyn jälkeen asetuin Vajosuon laavulle laittamaan evästä. Kello näyttikin jo miltei yhdeksää ja päätin yöpyä. Keittelin retkimuonaa, söin ja valmistauduin yöpuulle. Pakkanen oi edelleen kireä. Paksu untuvapussi ja uusi Neoair oli kuitenkin voittamaton yhdistelmä ja nukuin sikeät unet. Illalla huomasin että ainoasta kaasupullosta oli tiiviste mennyt ja kun keittimen otti pois kaasu virtasi ulos pullosta suihkuna. Aamulla sama juttu. Pidin keitintä koko yön pullossa niin oli vielä kaasua aamupalan tekemiseen, mutta lopulta jouduin laskemaan tuon kallisarvoisen aineen ilmoille. Ei siis enää lämmintä ruokaa ja koko päiväksi yksi ainoa proteiinipatukka ja koko ajan enemmän ja enemmän jäätyvää vettä. Aluksi kävely sujui sutjakkaasti. Kilometri taittui toisensa jälkeen. Maisemat oli kauniita eikä juuri muita ihmisiä näkynyt. Ruoattomuus ja nesteettömyys alkoivat kuitenkin vaivata jossain vaiheessa. Söin proteiinipatukan puoliltapäivin mutta matkaa oli vielä jäljellä yli varmaan puolet kokonaismatkasta. Hileinen vesi ei ollut omiaan sammuttamaan janoa. Jonkun tilkan otin silloin tällöin. Vihdoin pääsin Kullavuorelle josta muistin kesän maastopyöräilyjen perusteella matkan myllyyn ja päätepisteeseen olevan parin kilometrin luokkaa. Se olikin vielä kuusi kilometriä lisää ja jalat oli kohtalaisen tohjona päästessäni perille. Alotin kävelyn kahdeksalta aamulla ja perillä olin puoli kuuden aikaan illalla. 9,5h kävelyä käytännössä ilman taukoja.

Aika jännä reissu. Tuli taas opittua jotain uutta. Kaasupullot voi hajota ja Jetboilin kattilan kanssa nuotiosta ei ole paljoa apua. Ja sitten tää nesteytys juttu, ja sen tärkeys. Ja yllätys yllätys, ilman riittävää nestetankkausta elimistöstä näemmä häviää totaalisesti tehot. Lihakset rupeaa sattumaan, kävelystä tulee tuskallista, päässä sumenee ja kiukku iskee. Hipsin pikapikaa Nesteelle. Sämpylä, iso kola, kahvi ja suklaapatukka sisään ja elämä alkaa voittamaan. 

Mahtava reissu ja näitä lisää. Khan tengrillä touhutaan kanssa koko päivä ja varmasti sielläkin jossain vaiheessa on enut lopussa. On hyvä tutustua taas omaan kehoon ja siihen miten se reagoi erilaisissa olosuhteissa. On myös tärkeää huomata että varusteet toimivat talviolosuhteissa moitteettomasti. Esimerkiksi toi kaasupullojuttu. Luulen että se tiiviste vaan jäätyi auki, eli tapahtuneelta ois voinut vättyä lämmittämällä kaasupulloa etukäteen. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä reissu.

aamupalaa ja sitten kävelemään

Joku rahamies oli rakentanut itselleen järven keskelle korpea. Ihka oman järven jonne muilla ei ole asiaa!

1 comment:

terppa said...

Aivan mahtavaa.
Pitkään ollut itselläkin mielessä tuon välin käveleminen.
Talvivarusteita tosin ei löydy, kesää odotellessa