Ajatuksia matkasta

Talviset viikot kulkevat nopeasti. Just vasta oli joulu ja pian tulee jo Maaliskuu ja kevät. Kalliot kuivuvat ja jää sulaa. Pääsee kallioille kiipeemään, ja ajamaan maastopyörällä kuivia polkuja metsään. Luonto herää. Mutta toisaalta ei pääse enää hiihtämään, eikä hakkukiipeilemään. Kaikissa vuodenajoissa on oma hohtonsa. 

Viime viikot on menneet taas töitä tehdessä. Kolmivuorotyön tekeminen on siitä mukavaa et viikot tuntuu kuluvat nopeampaa kun normaali päivätyörytmissä ja vapaapäiviä on vähän milloin sattuu. Ja sitten välillä on pidempiä, muutaman päivän vapaajaksoja jolloin pääsee touhuamaan jotain mukavaa. 

Harjoittelun saralla viime viikot ovat olleet keskivertoisia. Juoksemisen on korvannut lähes täysin hiihto, mahtava tapa harrastaa liikuntaa. Sitten olen touhunnut hakkujen kanssa. Paimiossa on mahtava kallio. Linjat on helppoja suurimmaksi osaksi ja kohtalaisen korkeita. Siellä on hyvä ottaa sellaisia spurtteja että kiipeää esimerkiksi 10 reittiä niin nopeasti kun pystyy. Maanantaina olin sielä 2 tuntia, kiipesin kymmenen linjaa ja kello näytti 250 korkeuserometriä. Todella hyvä ulkoilupyrähdys ja siihen päälle viellä vatsat ja penkkitreeni bouldertehtaalla sekä sen jälkeen 16km hiihtolenkki niin uni maistui. 

Pari viime viikkoa oon käynyt myös hirvensalon mäessä taas pienen tauon jälkeen. Lähinnä pehmittämässä uusia kenkiä jotka lähtee Khan Tengrille mukaan. 

Matkan valmistelujen osalta kaikki näyttää hyvältä. Sain maksettua varausmaksun Kazakstaniin vaikka Sampopanista soitettiinkin että vastaanottava pankki on jotenkin riskikkäämpi pankki eikä ne voi taata että rahat menee perille. Varustehankintojen osaltakin kaikki näyttää sujuvan ok. Ongemanahan on että löytyy mahdollisimman kevyitä varusteita, sopuhinnoin. Ja onhan niitä. 

Oon myös miettinyt reissua, kukapa ei olisi. Mutta pääasiassa sellaisia asioita että mikä voi mennä pieleen ja miten niitä asioita voi ennaltaehkäistä. 

Vuoristotauti on ehkä yksi sellainen suurempi huolenaihe noin korkealle noustaessa eikä sille voi oikeen tehdä mitään. Aikasemmin mulla ei oo koskaan ollut mitään ongelmaa korkeuden kanssa mutta täytyy varautua myös siihen. Tarpeeksi juomista, tai siis tosi paljon juomista. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa että lumesta sulatetussa vedessä ei ole maaperästä lienneita mineraaleja ja suoloja joita tavallisessa hanavedessä on. Se heikentää veden imeytymistä ohutsuolessa. Joten, sulatettuun veteen tulisi sekoittaa esim urheilujuomaa tai vaikka vaan sokeria ja suolaa niin imeytyminen tehostuu. Ja miten se on seurattavissa onko tullut juotua tarpeeksi. Täytyy myös seurata paljonko elimistöstä tulee vettä ulos. Hengitysilman mukana, hikenä sekä virtsana. Nestettä pitäisi nauttia yli neljä litraa päivässä ja virtsaa pitäisi tulla yli puoli litraa. Kuitenkaan aina tarvittava juominenkaan ei auta ja päänsärky iskee mutta täytyy tarkkailla vointia koko ajan ja tarvittaessa laskeutua alemmas niin oireiden pitäisi helpottua.

Toinen asia mikä voi haitata onnistumista on huono ilma, mutta sille ei todellakaan voi mitään. Kaikki tollaset asiat on hyvä tuumia etukäteen niin luulisin että siellä on sitten helpompaa jos jotain tulee eteen.

Itse matkan järjestelyistä. Lentoliput on ostettu, varausmaksu maksettu ja mun pitää hankkia oikeastaan ainoastaan enään viisumi. Sen hankkiminen onkin konstikas juttu. Tai kyllä sen saa aika helposti hankittua matkatoimiston kautta ja hinta on noin 200 euroa. Tallinnassa on konsulaatti, josta sen sais muutamala kympillä. Se edelyttää kuitenkin käytännössä kahden Tallinnan matkan tekemistä joten lopulta hinta on varmaan sama. Ehkä täytyy vaan lyödä taalaa pöytään ja hoitaa viisumi helpimman kautta. 

Parin viikon päästä lähden Pohjois-Norjaan reiluksi viikoksi. Odotan sitä matkaa kuin kuuta nousevaa. Hyvä välietappi isompaan matkaan valmistautumisessa ja pääsee tekemään koko päivän aktiviteetteja koko viikoksi, näkee vähän millaisessa kunnossa on. Kohde on viellä avoin. Luultavasti otan junan rovaniemelle josta matka jatkuu autolla kohti jäämeren rannikkoa ja sen rannalla kohoavia vuoria. Lofootit vois olla helmi paikka taas mennä.

Paimion kallioilla