Kait se kevät sieltä tulee

Talvi menee nopeasti. Vasta oli syksy ja kevääseen piti olla niin pitkä aika. Viime viikolla olikin jo ensimmäiset aurinkoiset kevätpäivät ja lämpötila nousi mukavuusalueelle. Jotkut hurjat jopa ehtivät ulkokallioille. Tykkään keväästä. Jos pitää valita yksi suosikkivuodenaika niin se on kevät. Ilman muuta. Ensimmäisen kerran kun maa alkaa sulaa jään alta ja ilmassa on sellainen kevään haju. Aurinko alkaa lämmittää ja luonto herää eloon värjöteltyään pitkän talven tainnoksissa.

Tekstien kirjoittelu on jäänyt viime aikoina takaa-alalle erinäisten seikkojen vuoksi. Päällimmäinen niistä taitaa olla se, että talven synkkinä kuukausina ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Perustreenaamista ja motivaation repimistä milloin mistäkin. Pari kertaa olen päässyt hakkukiipeilemään, juoksukunto on pysynyt yllä tasaisesti hölkäten ja kiipeilykunto kiipeillen. Yksi elämän kannalta merkittävä asia mikä on viime vuodesta muuttunut, on kolmivuorotyön muuttuminen päivätyöksi vuoden alusta. Muutos on ollut yleisen elämänlaadun kannalta aivan valtava. Jotenkin koko elimistö toimii aivan eri tavalla ja energiaa riittää. Lisäksi nyt on kaikki viikonloput vapaana.

Pari viikkoa sitten aloitin systemaattisemman juoksutreenaamisen. Nyt tosin sekin on ollut pari päivää tauolla. Liukkaalla juoksemisessa on joku homma joka saa mun pohkeet melko huonoon jamaan. Lihaskalvot kiristävät molemmissa säärissä ja juokseminen tuntuu siltä, kun joku löis puukkoa jalkaan. Eihän se juoksemista estä, mutta ei se varsinaisesti motivaatiota lisää. Vaikea tilanne. Eilen opin, että miten nuo lihaskalvot saa avattua ja eron huomasi heti. Nyt täytyis vaan malttaa vielä pitää pari päivää taukoa niin sais jalat kuntoon ja sitten voi jatkaa juoksenteluja.

Katsoin kalenteriin kisoja ja testijuoksuja nyt parin viikon välein kesään asti. Viime viikonloppuna oli ensimmäinen kymppi. Vaikka juoksu sinällään ei mennyt mitenkään mainittavasti, oli kovaa juokseminen pienellä kisafiiliksellä aivan mahtavaa. Se on se juttu mihin mä oon koukussa. Kaitpa siihenkin löytyy fysiologinen selitys endorfiinista mutta oli mikä oli, se on mahtavaa.

Kolmen kuukauden päästä melko tarkalleen on ensimmäinen pidempi kisa Kuusamossa.  Viime vuoden karhunkierroksesta jäi vain hyviä muistoja. Ihanan raskaaltahan se tuntui ja välillä jopa kamalalta raastolta mutta jotenkin aika muuttaa nuokin kokemukset positiivisiksi.

Tämä vuosi tulee olemaan, jos suunnitelmat pitävät paikkansa, vähän erilainen kuin viime vuosi. Viime vuonna oli liikaa pitkiä kisoja ja aika meni palautuessa ja valmistautumisessa. Kiipeily jäi vähemmälle. Yksi seikka mikä ohjaa tekemistä, on ensi vuoden alkuun suunniteltu matka Chileen, Torres del painelle. Voitimme Finnish alpine awards kilpailussa stipendin projektille, jonka onnistumiseen tarvitaan rautaisen peruskunnon lisäksi kovaa kiipeilykuntoa. Tähän valmistautumisesta tulen varmasti kirjoittamaan vuoden kuluessa paljon.

 Tietysti talvi ilmoitti taas voimansa ja iski vuoden kovimman lumimyräkän. Nyt on taas reilusti lunta ja kunnon talvi. Tänään tein jotain mitä en uskonut tänä talvena pääseväni tekemään. Kävin hiihtämässä. Se on mukavaa puuhaa ja tekisin sitä mielelläni enemmän, jos olisi lunta.