Kevät on ollut tähän mennessä kylmä. Mun blogin kirjoittelu
on jäänyt vähemmälle ehkäpä siitä syystä ettei varmaan ole ollut mitään
kirjoitettavaa. Nyt auringonsäteet lämmittävät mukavasti ja mietin minne sitä
tänään juoksisi. Mieli ja keho heräävät kevään mukana. Eteläisen Suomen lyhyt
talvi on tuntunut pitkälle. Puoli vuotta sitten juoksin viimeksi kisan Vaaroilla
ja siitä tuntuu olevan ikuisuus. Kuukauden päästä alkaa taas Buff Trail tour ja
kuten parina aikaisempanakin vuotena odotus on kova. Muutama pieni seikka
aiheuttaa kuitenkin epävarmuuden tunteita tulevia kisoja silmällä pitäen.
 |
| Jäiset tiet |
Juokseminen on jäänyt viimeisen puolentoista kuukauden
aikana vähemmälle. Viimeisestä hyvästä treeniviikosta on aikaa. Alkukevään
liukkaat jääkelit saivat pohjekivut äitymään infernaalisen koviksi. Virheenä
jatkoin vain treenaamista ja molempien jalkojen pohjelihakset pääsivät
tulehtumaan. Jo pelkkä kävely tuotti ajoittain tuskaa. Treeniohjelmat jäivät
vääjäämättäkin vajaiksi. Suunnittelin kevääksi lukuisia pikkukisoja joihin en
ole yhteenkään vielä osallistunut. Lyhyenkin tauon jälkeen aloittaminen on aina
vaikeaa. Välillä sitä tavallaan kyseenalaistaa koko homman järkevyyden ja mieli
ja keho vaatii paljon motivoimista
Parin viikon totaalitauko juoksemisesta sekä rauhallinen
aloittelu tekivät parantavan tehtävänsä ja pikkuhiljaa alan taas nauttia
juoksemisesta niin kuin kuuluu. Eilen kipittelin parin tunnin metsälenkin ja
askel kulki mukavasti. Oon nyt juossut kehon tuntemusten mukaan ja heivannut
sykevyön jonnekin mistä sitä on vaikeaa löytää. Helposti niitä käppyröitä alkaa
seuraamaan liian tarkkaan ja ainakin mun kohdalla homma muuttuu vähän
psyykkiseksi. On kiva juosta vaan juoksemisen ilosta ja katsella kun maisema
vaihtuu. Aivan kuten juoksin viime vuonna parhaissa kisoissani. Se on
äärettömän meditatiivista toimintaa. Juoksemista parhaimmillaan.
Kun pitkittyneiden pohjeongelmien takia juoksemisesta katosi
maku, keskityin toiseen rakkaaseen lajiin, kiipeilyyn, lähes yksinomaan. Se on
ollut nautinnollista. Viime viikolla teimme retken Ruotsin kiipeilymekkaan
Bohusläniin ja siellä oli upeaa. Kelit sattuivat kohdilleen ja keväisen
auringon lämmössä oli nautinnollista viettää aikaa mukavassa seurassa mukavan
harrastuksen parissa.
 |
| Masken! Halkeamien halkeama! |
 |
| Aurinkoista kiipeilyä Bohuslänissä |
Kylmät kevätilmat ovat olleet otollisia vanhojen projektien
työstämiseen myös täällä kotipuolessa. Luolavuoreen sain noustua yhden pari
vuotta sitten harjaamani boulderin. 8 metriä korkea linja on korkeudeltaan
monen paikallisen köysireitin veroinen. Reitin nimeksi tuli Saran kirahvi ja
reitti on teknisyydeltään jotain 6c:n luokkaa. Ei mikään huippuvaikea mutta
korkeus ja vaikeimmat muuvit juuri ennen toppikahvaa tekevät siitä ensiluokkaisen
boulderreitin. Tuollaisten reittien kiipeäminen on mielen tyhjentävä kokemus.
Odotat sopivaa hetkeä lähteä reitille, tartut aloitusotteisiin ja pam, yhtäkkiä
olet ylhäällä. Kaikki muistikuvat itse kiipeämisestä ovat kadonneet jonnekin
keskittymisen syövereihin. Ylhäällä mielen täyttää adrenaliiniryöpyn aiheuttama
autuus. Tuollaista ei voi kait suositella kenellekään mutta on se vaan siistiä.
Kustavin Hopiavuoren Kuningaslinja-projekti on pyörinyt mun
mielessä aina keväisin jo muutaman vuoden ajan. Tänä keväänä tuntuu taas, että
kiipeilykunto on mennyt askeleen eteenpäin ja nyt tuo linja saattaisi olla jopa
mahdollista kiivetä. Kyseinen linja on
myös henkisyydellään omaa luokkaansa ja se asettaakin omat rajoitteensa, vaikka
teknisesti kiipeily onnistuisikin. Linja on myös kauneudessaan omaa luokkaansa
ja tiukkaa tykitystä lähtöotteista toppiin koko ajan vaikeutuen ylöspäin. Täydellinen
linja.
 |
| Kuningaslinja |
Nyt Juokseminen taas kulkee ja tässä on muutama viikko hyvin
aikaa saada kuntoa kohennettua ennen ensimmäistä päätavoitetta, Karhunkierrosta
Kuusamossa. Tulevat viikot pitävät sisällään pitkää rentoilua lenkkipoluilla,
tiukempaa tykitystä asfaltilla sekä muutamia lyhyempiä kisoja. Eiköhän se
luottavainen kisafiiliskin sieltä löydy kun saa taas vähän kilometrejä alle.
No comments:
Post a Comment