Wednesday, December 20, 2017

Kohti tuntematonta

Kesä meni taas aivan liian nopeasti. Juoksun puolesta tämä lukeutuu varmaan niihin urheilun välivuosiin, jolloin mikään ei sujunut. Paljon opin kuitenkin epäonnistumisien kautta joten siinä mielessä kesä on ollut hyödyllinen ajanjakso elämässäni. Sain myös jonkinnäköistä selvyyttä mitä tältä päättömältä juoksentelultani kaipaan. Tai, näin jälkeenpäin ajateltuna, olihan se selvä jo silloin muutama vuosi sitten kun aloin juoksemaan enemmän. Se on ehkä ollut viime vuodet hieman hukassa. Vaikkakin kisojen puolesta kesä menikin huonosti, kokemuksien kirjastoon tallentunut tänäkin vuonna sellaisia loppuelämän muistettavia kokemuksia joita on hyvä vanhana pappana kiikkustuolissa muistella dementiapäissään.

Näihin maisemiin ei voi kyllästyä

Koska kesä meni miten meni, en paljoa jaksanut tähän blogiin kirjoitella... ei ollut mitään kirjoitettavaa. Nyt suunnitelmien selkiydyttyä on enemmän mitä kirjoittaa ja kirjoitan tänne useammin, sen voin luvata. Ensi kevät tulee olemaan treenin puolesta rankka ja unelmien saavuttamiseksi sama teema jatkuu loppuvuoden.


Mun ensi vuoden unelmana on juosta Ultra Trail Tour Finlandin kaikki osakilpailut, joita on kolme. Urakan aloittaa Karhunkierros 160 kilometrin matkalla toukokuun lopussa. Sen jälkeen on puolentoista kuukauden huili kunnes päästään juoksemaan Ylläkseltä Hettaan reilu 130 kilometrin matka. Viimeisimpänä ja todennäköisesti rankimpana koettelemuksena on Vaarojen maratonin 130 kilometrin koettelemus lokakuun alussa. Tällainen urakka on valtava ja ehkäpä siksi juurikin niin herkullinen.
Mäkitreeni hirvensalon alpeilla on välillä ihan mukavaa :)


Mutta ennen ensi kesää, palataan hieman ajassa taakse päin. Hetken mielijohteesta lähdin lokakuun alussa juoksemaan Vaarojen maratonin pisintä matkaa joka on 130 kilometriä. En ehtinyt mitenkään systemaattisesti tuollaista hirmumatkaa treenaamaan ja sen mukaan se menikin. Kuitenkin lyhyestäkin reissusta jäi todella paljon oppia taskunpohjalle. Jo pidempään vaivanneen vasemman jalan kipuilun syy kävi selväksi. Pitkässä rasituksessa vasen pakara veti totaalisesti juntturaan blokaten iskiashermon. Tässä syy kipuun ja kohtalaisen yksinkertaisesti ratkaistavissa vähän systemaattisemmalla lihashuollolla.Yksi merkittävä syy tähän pakaraongelmaan on istuminen töissä, johon todellakin kannattaisi kiinnittää huomiota.  Hyvä motivaattori lähteä venyttelemään ja ehkäpä sitä voisi joskus käydä hierojallakin.


Noin pitkä matka on aina tuntunut jotenkin liian äärimmäiseltä. Yli sadan kilometrin juoksu kuulostaa, tai ainakin olisi kuulostanut muutama vuosi sitten, jotenkin järkeen sopimattomalta haasteelta. Miten kukaan pystyy sellaisen matkan liikkumaan vuorokauden aikana?
Pikkuhiljaa mitä enemmän kilometrejä on tullut alle, on suhtautuminen juoksuun muuttunut. Jotenkin mulla napsahti tuossa alkusyksystä päähän ajatus, että haluan koettaa tosissaan miten pitkälle omaa kehoa pystyy viemään, ennen kuin tulee totaalistoppi. Silleen ettei vaan yksinkertaisesti pysty enää menemään eteenpäin. Tuollaisen fiiliksen etsimisestä tulee vaikeaa. Ennen todellista fyysistä uupumista pää tekee kaikkensa jotta homma loppuisi ja se voima täytyy pystyä jollain keinolla kumoamaan.


Yhtenä merkittävimmistä tekijöistä tässä on mun mielestä oikeanlainen treeni. Fyysinen treeni on tärkeää, mutta suuremmaksi haasteeksi nousee varmasti psyykkinen vahvuus ja luotto itseensä. Usko siihen, että maali tulee vastaan, kunhan tässä tarpeeksi kauan köpötellään. Omalla kohdallani lähtökohta niin fyysiseen kuin psyykkiseen voimaan jaksaa tuollaisen läpi, on onnistunut treenaaminen nyt talven ajan. Pikkuhiljaa olen muokannut treeniohjelmaa itselleni. Tarpeeksi vaihtelua ja rasittavuutta kevättä kohden määrien lisääntyessä. Viime keväänä tein liian vähän nopeita treenejä ja se kostautui selkeästi kisoissa. Niitäkin siis kuuluu ensi kevään viikoittaiseen ohjelmaan. Määrät ei ole kokonaisuudessaan valtavia, mikä on paikkojen kestävyyden kannalta olennaista. Olisi mukava päästä starttiviivalle toukokuussa hyvillä mielin siten ettei tarvitse miettiä muuta kuin juoksemista.

Syksyisellä lenkillä Kustavissa koirien kanssa

Koitan nyt talven aikana tarkemmin avata tuota treeniohjelmaani ja muutenkin fiiliksiä kevättä kohti lähestyttäessä. Tällä viikolla treeni alkaa. 23 viikkoa ja sen jälkeen miehen pitäisi olla tikissä. Saas nähdä miten käy :)


 
 

 

 


No comments: