Children of the moon & Pedro Polar

Viime lauantaina päästiin lentomatkan jälkeen Geneveen josta tultiin Alpybussilla Chamonixiin. Bussi toi meidät suoraan Ski stationille josta olin varannut meille paikat yöksi. Ilta palloiltiin kylillä, syötiin pizzat (ei muuten kannata syödä Ranskassa pizzaa) ja mentiin nukkumaan. Ainoa asia joka yötä häiritsi oli samassa huoneessa nukkuva tanskalainen heppu joka kärsi jonkinlaisesta uniapeasta ja kuorsasi aivan helvetillisesti kunnes sen kaveri potkasi sitä. Äijä hiljeni. Aamulla suoritettiin tarpeelliset ostokset ja otettiin suunta kohti Montenversin juna-asemaa.

Matka Aiguilles des enverssiin kulkee ensin Montenversin junalla ylös ja sieltä tikapuita pitkin mer de glassin jäätikölle. Jäätikköä pitkin kuljetaan pari kilometriä kunnes noustaan oikealta puolelta ylös tikapuita pitkin. Yläosasta kulkee polku aina Enverssin majalle asti. Me olimme päättäneet ottaa telttailukamat mukaan tällä kertaa löysimmekin mahtavan telttapaikan jossa asustelimme muutaman päivän ajan.

Maanantaina oli ensimmäisen reitin vuoro. Olimme alustavasti  suunnitelleet paikan klassikkoa Marchand du Chables-reittiä. No, muutamat muutkin olivat ilmeisesti päättäneet kiivetä saman klassikon joten me vaihdettiin reittiä. Läheltä Löytyi yhtä vaikea mutta tasaisempi Children of the moon. Jaettiin liidit niin että Lauri kiipeä helpommat kp:t ja minä vaikeemmat. Reiitti oli hieno. Aluksi helpompaa kolmisen köydenpituutta sen jälkeen muutama kp kutosta ja sit vielä loppuun joku helpompi. Monipuolista kiipeilyä. Halkeamia, släbiä, kunnon otekiipeilyä yms. Kaiken kaikkiaan kaikki meni hienosti ja alkuiltapäivästä päästiin pitämään sadetta teltalle.

Tiistaina olimme alun pitäen suunnitelleet kiipeävämme Jonkun paikan pitemmistä reiteistä jotka ovat n. 850m pitkiä. Yöllinen sade sai kuitenkin mielen muuttumaan ja päätimme lähteä koittamaan vajaa neljäsataa metristä Pedro Polaria. Tällä reitillä kiipeily oli jokseenkin vaikeampaa ja eteen sattui varmasti elämäni vaikeimmat 6b:n köydenpituudet. No joka tapauksessa Sain kiivettyä reitin kaikki vaikeimmat köydenpituudet puhtaasti ja Lauri lähetti loput. Reittinä Pedro Polar oli ehkä hienointa kalliokiipeilyä johon olen Chamonixin suunnalla törmännyt. Puitteet kohdillaan; leveitä ja kapeita halkeamia, herkkiä släbejä, pystysuoraa ja kaiken kaikkiaan todella tasaista kiipeilyä. tähän reittiin menikin sitten aikaa jonkin verran enemmän ja Teltalle päästiin 12 tuntia sieltä lähdön jälkeen onnellisena ja nälissään (koko päivän aikana tuli nautittua 2 snikkerssiä yhteensä).

Keskiviikko pidettiin lepopäivää ja ajateltiin et tänään ois aamulla kiivetty vielä se Marchand du chable, mutta tummat pilvet vesitti ajatukset ja päätettiin lähteä alas laaksoon pitämään keliä. No niin kuin usein ennenkin keli parani koko matkan ajan ja vasta nyt iltapäivällä alkoi satamaan vettä.

Seuraavien päivien suunnitelmat liikkuu väliaseman suunnalla. Kelit on aika epävakaat ja täytyy kattoo onks millekkään suuremmille reiteille asiaa. Frendon lopppu on vissiin todella jäisessä kunnossa ja kuulimme juuri että alkuviikolla kaksi Brittiä oli pudonnut kuolemaansa kyseisellä reitillä. Ei nyt ehkä ensimmäisenä siis sinne. Muutenkin korviimme on kantautunut ikävän paljon ikäviä uutisia, varsinkin Blanckin perusreitiltä. Jääreitit on tavallista huonommassa kunnossa aj tavaraa tulee alas.  Täytyy ite pysytellä harjanteilla ottaa turvallisesti.

Suraavaan kertaan!